marraskuun plokikirja
lokakuu
heräsin tiistaina viisi yli kymmenen ja sanoin tuijalle, että kello on
viisi yli kymmenen. koska olin luvannut, heräsin itsekin samalla. tuija
yllättyi kuinka se nyt noin helposti onnistui. tuija lähti ja menin
nukkumaan.
tuija soitteli hieman ennen kahta ja kysyi joko kävin
kansaneläkelaitoksella, en. olin nukkumassa. hän tuli hakemaan autolla ja
kävimme. tuijalla oli jotain työjuttuja selvitettävänään, hän pääsi samaan
koppiin heti julkkiksen jälkeen. selvitin asumistukiasian ja täytin koko
lapun uudestaan ihan vain sen vuoksi, että vuokra nousi kuusikymmentä
euroa. tuija oli vielä kopissaan, mutta ainahan kansaneläkelaitoksella
juttuseuraa löytyy. tällä kertaa tuuli istui siellä täytellen lappuja.
kysyin oliko hän sokerissa viime torstaina, olin mielestäni nähnyt hänet
siellä. hän muisteli ettei ole varmaankaan ikinä käynyt sokerissa.
juttelimme kunnes tuija pääsi asioiltaan. pääsin tuijan kyydillä takaisin
kämpälleni, hän lähti johonkin. lupasin soitella vielä illalla kuinka
kuopion festivaalimme edistyy.
soitin kimppakyytityypille tietääkseni onko hän matkustamassa tänä
viikonloppuna, ehkä. pitäisi kysyä tarkemmin torstaina, kerroin soittavani
iltapäivällä. soittelin myös sektoriin kysyäkseni pääseekö sinne saunomaan
eli pitämään festareita. puheluun ei vastattu, rupesin siis syömään. sini
tuli kämpälleni noin kuudelta, puoli seitsemän jälkeen menimme kahville ja
pullalle ja munkille aamuruskoon. matkalla vastaan käveli puolituttuja,
joten huhut uudesta naisesta alkavat taas kiertää. mustat lyhyet
hiukset.
sinin kyydillä pääsisimme perjantaina kuopioon jos sää sallii. hänen
autossaan on kesärenkaat, ja jos rupeaa satamaan lunta, pitää lähteä
aiemmin. riikan luona saan olla yöt, mikä onkin ainoa varma asia koko
matkan suhteen. ei festivaalin järjestäminen niin vaikeaa ja rankkaa ole
kuin provinssirockin järjestäjät väittävät.
jossain vaiheessa tuli puhetta, että meidän molempien vanhemmat ovat
eronneet.
'millon sun vanhemmat eros?' kysyin.
'olin sillon seiskalla.'
'okei. eli kaks vuotta sitten', tarkensin.
se oli ensimmäinen kerta, kun otin esille ikäeromme, en ole ikinä
välittänyt kuinka vanhoja ihmiset ovat. enkä välitä vieläkään. siitä
huolimatta kaikki tuntuvat olevan nuorempia kuin minä.
makuunista sini haki pari elokuvaa. hän tuli vielä käymään luonani ja
annoin hänelle päiväkoti-liikennemerkin. sovin että se on
syntymäpäivälahja, hän täytti pari viikkoa sitten. ehkä se olisi voinut
olla joululahjakin. aamuruskossa keksin olla tarkkana sen suhteen milloin
kuulen vuoden ensimmäisen joululaulun. se tuli mieleen taustamusiikista.
sini kertoi kuulleensa ensimmäisen kerran ikinä paula koivuniemen
tulkitseman biisin aikuinen nainen. sosiaalinen elämä on siis
kannattavaa.
saatoin sinin vielä hänen asunnolleen. lähtiessä hän sanoi, että olen
varmaankin ainoa ihminen joka ei ennen oven sulkemista hätäile onko
avaimet mukana. en tiedä ainoudesta, mutta yleensä muut kyselevät onko
avaimet mukana. on. pidän avaimia aina mukanani, koska nipussani on
avaimenperänä pullonavaaja.
soitin tuijalle, pyysin käymään. en ole käynyt kaupaassa, ei minulla
ruokaa ole eikä tarjota mitään, mutta nähtäisiin. tuija kysyi millä oikein
elän. vastasin että pyhällä hengellä.
tuija tuli hakemaan luokseen, hän pyysi anteeksi sotkuisuutta. en
huomannut sitä. illan päätteeksi sain kyydin kämpälleni, koodailin hetken
ajan täysiä ja menin nukkumaan.
keskiviikkona oli tylsää, heräsin myöhään ja kävin istumassa muutaman
tunnin ajan tietokoneella. illan aikana photoshopailin huvikseni pinssejä
tulostettavaksi ja myytäväksi kuopiossa. nukuin päiväunet kello 22-24.
kirjoittelin yön aikana jonkin verran ennen kuin menin yöunille. tänään
torstaina heräsin heidin puheluun noin kahdelta. heräsin samalla, vaikka
olin nukkunut vain muutaman tunnin. lähdin kaupungille hakemaan cmx:n
uuden levyn ja ostinpa aikani kuluksi myös fiona applen esikoislevyn. ihan
vain vitsinä.
kävin myös tulostamassa kuvia pinsseihin jossain, lisään niitä myyntiin
nettisivulleni päivityksen yhteydessä. kävin myös tekemässä muutaman
rintanapin valmiiksi myydäkseni niitä kuopiossa jos jaksan. sinin kautta
saimme festaripaikaksi valokuvausstudion, yritä tässä nyt sitten olla
pitämättä hänestä. mennessäni hakemaan valokuvia kehityksestä tapasin
matkalla sannin. olin ajatuksissani enkä ollut huomata häntä niin kuin en
yleensä huomaa ihmisiä. näin olen kuullut. nytkin huomasin vain, koska
sanni tervehti kohdallani ja satuin kuulemaan sen. hän kysyi kuinka ja
mihin kaikki yllättäen hävisivät maanantaina sputnikista. en tiennyt,
kerroin ihmetelleeni sitä itsekin. ensin aku oli hävinnyt, sitten anni,
sitten panu, sitten mikko ja sanni. emmekä mekään tuijan kanssa voittajina
lähteneet.
kävin kirjastossa etsimässä tietoa fiona applesta. hänen nettisivullaan
ei ollut tarpeeksi tietoa vaikka hienot onkin. hän on 28-vuotias ja
syntynyt syyskuun kolmastoista 1977. eli juuri sopiva minulle. kohta
selvitin että hän asuukin yhdessä paul thomas andersonin kanssa. sen, joka
teki sen ihan vitun tylsän magnolia-elokuvan. se oli niin tylsä ja niin
pitkä elokuva, että nukahdin kahdesti sen aikana. mitä saatanan sammakoita
rupeaa satamaan, eihän siinä ole mitään järkeä. ylituotettua ja
tekotaiteellista paskaa, vitun idioottihomosaatana. helvetin naamaneekeri
rasistinatsikyrpä, sehän on vanhakin kuin hippijeesus vitun nolife
hankkisi elämän voi mulkkuperse kuinka vituttaa nyt kyllä tapan sen ja
kyllä fiona sitten huomaa kuinka hän eli väärän ihmisen kanssa ja muutamme
madridiin ja katsomme auringonlaskuja ja syömme appelsiineja emmekä öisin
tee muuta kuin
kirjastosta lähdin kotiin syömään makaroonia. lotta kyseli ilmaiselle
jazz-keikalle klubille, en jaksanut lähteä. illan päätteeksi kävimme
tuijan kanssa kahvilla piiassa ja rengissä. paljastin nettisivuni
osoitteen, koska hän kyseli mitä pinssejä tein enkä heti keksinyt
muutakaan. hänellä olisi koko viikonloppu aikaa tutustua niihin jos hän
haluaisi. toivottavasti ei, tai sitten hän tajuaa ettei nettiäkään kannata
ottaa ihan tosissaan. uskottavuuteeni verrattuna nettisivuani pidetään
liian suuressa arvossa.
taustalla pyörivässä nelosen tv-chatissa on ilmoitus: "Nimetön: Täällä ois
yks hyvänäköne naisten puolesta haukuttu jätkä vailla nais seuraa..
Kauhajoki! Txt privaa." keskimäärin parempaa huumoria kuin suomalaiset
sketsisarjat. vertaus on kelvollinen siksi, että molemmat perustuvat
huonoon ilmaisutaitoon.
ti 7.11. on tuota mahaa vähän kertynyt
heräsin perjantaina puoli kahdeltatoista päivällä miettimään mitä ottaisin
mukaani kuopioon festareille. mitä kaikkea viikonloppuna voi tarvita.
pakkasin siis mukaan kymmenen cd-levyä.
lasse saapui kahdeltatoista kovassa krapulatilassa, hän oli ollut viime
yönä valomerkkiin saakka. sen lisäksi hän oli merkannut kalenteriinsa
aamun lääkärivastaanoton pari tuntia väärin, se oli ollut oikeasti jo
puoli kymmeneltä. menin suihkuun, jonka jälkeen sini saapui kämpälleni.
mietin yhä mitä viikonlopun aikana voisi tarvita. en keksinyt mitään, en
ottanut mitään, lähdimme. sini oli jättänyt auton läheisen tien varteen
vaikka olin yrittänyt selittää sisäpihan parkkeerausmahdollisuuksia. ei se
kaukana ollut. kaiken lisäksi autossa oli enemmän ominaisuuksia kuin
ritari ässän autossa, vaikka ei ihan puhunutkaan. tosin välillä kojelauta
huusi, jos otti turvavyön pois päältä kesken ajon.
hieman ennen jyväskylää lasse antoi trio erektuksen levyn soittoon.
ihmisiä huvitti, kun osasin laulaa mukana. ei sitä tarvitse hävetä,
kapeakatseiset ihmiset kuuntelevat vain yhdenlaista musiikkia. kauan
eläköön internet, jonka ansiosta voidaan keskittyä vain samantyyppiseen
musiikkiin kuin tähänkin saakka. eikös siellä ole jonkinlainen systeemi,
josta katsoa mahdollisimman samanlaiset musiikkityylit kuin itselläkin
on.
jyväskylän citymarketista kävimme hakemassa olutta ja sipsiä sekä viinaa
alkosta. kaksi korillista olutta, toinen bändille ja toinen minulle. lasse
osti lisäksi lisävaatteita, sukkia ja jotain. huomautin etten ottanut
mukaan käytännössä yhtään mitään.
lähtiessämme kohti keskustan pitseriaa loppui sinin huumorintaju ja
samalla loppui trio erektuksen soittaminen. samalla sinin huumorintaju
palasi. ihmeellistä. lasse ja sini valittelivat nälkäänsä mutta söivät
vähiten. en jaksanut itsekään syödä kaikkea, käärimme loput mukaan. kysyin
lassen kaverilta mikä olisi hyvä goottifestarin nimi, hän ehdotti että
gothstock. savoksi lausuttuna 'kosto'. otin sen käyttöön ja kirjoitin sen
liikennemerkkiin, jonka antaisimme nellille syntymäpäivälahjaksi. sama
liikennemerkki toimi myös vieraslistana. sini sai siskoineen nimensä
ensimmäisiksi, ilman heitä festareita ei edes olisi.
lähtiessämme jyväskylästä rupesin juomaan olutta, lasse joi siideriä ja
salmiakkikoskenkorvaa. olut rupesi vaikuttamaan, piti siis pysähtyä vielä
ainakin kaksi kertaa johonkin. lasse kysyi ohimennen missä aloittelisimme
tänään eli perjantaina. en ollut huomannut miettiä asiaa sen tarkemmin eli
lainkaan, pitäisi säätää joku paikka. riikka ja heikki eivät olleet
juomassa, paula oli vasta matkalla kuopioon. kuopiossa menimme
ensimmäisenä sinin kotiin, josta piti vielä käydä katsomassa millainen
festaripaikka on. se meni lopulta liian säätämiseksi, emme käyneet. soitin
jannelle, hän oli aloittelemassa kämpällään ja sanoin että tulen lassen
kanssa sinne. sanoin, en kysynyt. sini vei meidät sinne.
paikalla oli vasta pari jannea ja nelli. illan mittaan saapuivat vielä
antti ja markku ja paula ja sanna ja turo ja olikohan muita. kävin
avaamassa oven antille ja sanoin että janne ei asu enää täällä. antti oli
jo melkein soittamassa jannelle että missä hän asuu ennen kuin jäin
kiinni. reilusti ennen lähtöä ihmiset rupesivat huomaamaan että taidan
olla humalassa. lähtiessä olin juonut sopivasti kaksitoista olutta.
rupesin baunssaamaan ja puhelaulamaan rap-musiikkia turon kanssa. ihmisiä
huvitti, kun osasin laulaa mukana. ei sitä tarvitse hävetä, kapeakatseiset
ihmiset kuuntelevat vain yhdenlaista musiikkia. kauan eläköön internet,
jonka ansiosta voidaan keskittyä vain samantyyppiseen musiikkiin kuin
tähänkin saakka. eikös siellä ole jonkinlainen systeemi, josta katsoa
mahdollisimman samanlaiset musiikkityylit kuin itselläkin on.
menimme ensin klubille. en muista ketä tuttuja siellä oli, sain silti
hienon tuopin jota ihmiset ihmettelivät. sain myös puhuttua alennusta
oikealta baarimikolta. join pari tuopillista. pyysin ainakin cosmo jones
beat machinea keikalle huomiseksi, mutta pekka eli laulaja oli joensuussa.
torsti oli silti innoissaan ajatuksesta. auri oli paikalla ja muisti
olevansa kaksi euroa velkaa doriksesta vaikka en odottanut takaisinmaksua.
otin silti, ei seuraava yö ollut kahden euron arvoinen.
valomerkin jälkeen kiirehdin etuilemaan henry's pubin jonoon heinin
viereen. muut eivät tulleet sinne, koska oli liian pitkä jono. paula
soittikin kohta, että tulisin k-18:aan. olin juuri tilannut oluen, se piti
siis ottaa mukaan lähtiessä. ja viedä sisälle toiseen baariin. pääsymaksu
oli kolme euroa, sain puhuttua itseni ilmaiseksi enkä viitsinyt jättää
takkia narikkaan vaikka oli narikkapakko. otin pullon takintaskusta,
kaadoin sen tuoppiin ja join. puheestani oli vaikea saada selvää, juttelin
siis tunnin ajan englantia jonkin saksalaisen tyypin kanssa. janne kertoi
että huhujen mukaan kanta-asiakas- tai jollain kortilla ostettaessa
saatetaan kysyä papereita. sillä saisi oluen eurolla, muuten maksaisi
paljon. otin siis kortin häneltä ja tilasin oluen.
toisen jannen kanssa lähdin valomerkin jälkeen riikan ja heikin kämpälle
sammumaan ja sen jälkeen nukkumaan. lasse oli mennyt jo aiemmin nellin
luo, muut menivät johonkin. sänky oli liian kapea kahdelle, halusin siis
nukkua siinä jannen kanssa vierekkäin. hän ei suostunut.
lauantaina heräsin hieman ennen kahta ja rupesin soittelemaan ihmisille
lähtisivätkö he kahville. kaisalla menisi vajaa tunti, heini pääsisi heti.
siirsin aikaa kaisan kanssa ja soitin tiinalle. hän oli valitettavasti
kotikotonaan eikä pääsisi viikonlopun aikana, harmitti. heinin kanssa
kävin amarillossa, kaisan kanssa coffee housessa. heinin kanssa sovimme,
että muutamme yhteen helmikuun alussa, hän muuttaisi tampereelle. kaisan
kanssa emme sopineet juuri mitään muuta kuin että nähdään. iltapäivän
mittaan olin säätänyt porukkaa studiolle, jotkut olivat epävarmoja ja
jotkut melko varmoja. bändi oli treenannut pitkään ja haimme heidät
kahdeksan ympärillä. sini ajoi autoa. petteri oli opastanut meidät
automuseon parkkipaikalle, josta oli samalla lähdössä tuhansia autoja.
kalpan jääkiekko-ottelu oli juuri päättynyt ja ihmiset olivat jättäneet
autonsa siihen parkkiin. hetken seisomisen jälkeen löysimme bändin ja
saimme mahdutettua äänentoistolaitteet autoon. matti lähti hakemaan
haapaniemeltä vielä jotain sinin kyydillä, kävelin loppubändin kanssa
studiolle. he kysyivät ohimennen mikä juttu tämä oikein on. kerroin
tiivistettynä saman kuin totuin kertomaan kaikille viikonlopun
aikana.
viime viikon maanantaina lasse kysyi irkissä lähdettäisiinkö ensi viikolla
kuopioon. vastasin myöntävästi. seuraavana päivänä hän kysyi
pidettäisiinkö meidän synttärifestarit siellä. hän oli luullut että nelli
pitäisi omat synttärijuhlansa jo seuraavana viikonloppuna. nelli olikin
pitämässä aivan eri juhlaa jo seuraavana viikonloppuna. vastasin taas
myöntävästi, onhan meidän molempien syntymäpäivään vielä puolisen vuotta
eli yhteensä noin vuosi. lasse ehdotti että teema olisi goottifestarit
enkä osannut vastata siihenkään kieltävästi.
festareilla pitää tietenkin olla bändi, joten soitin petterille onko kyyr
pent vielä olemassa. onhan toki, lupasin palkaksi kaljakorin ja keikka oli
sillä sovittu. soittaisin vielä tarkemmin kumpana päivänä heidän pitäisi
soittaa, perjantaina vai lauantaina. soittaisin heti kun tiedän
tarkemmin.
enää puuttui festivaalipaikka. menokyydin saisimme luultavasti siniltä,
joka ajoi autolla samalla viikolla tampereelta kuopioon. ainoa ehto oli
että ei sataisi lunta, autossa on kesärenkaat. auto jäisi kuopioon ja
siksi pitäisi hankkia paluukyyti jostain muualta. festivaaliviikon
torstaina kaikki näytti vielä yhtä huonolta, ei ollut vieläkään paikkaa,
jossa bändi voisi soittaa. sinin sisko petra oli pitämässä työkaverinsa
läksiäisiä valokuvausstudiolla, ja sini ilmoitti että sinne voisi mennä.
soitin saman tien uudestaan petterille ja sovin keikkapäiväksi lauantain.
petteri lisäsi kaljakorin olevan itse asiassa kyyr pentin paras
keikkapalkkio ikinä.
studiolla oli muutama ihminen enkä juuri enempää odottanutkaan. bändi
rupesi säätämään esiintymispaikkaa kasaan, lopulta siihen tuli hienot
lavasteet ja valot ja kynttilät. valokuvausstudio oli sopiva valinta.
tuodessani pieniä pahvisia pahvilautasia alustaksi kynttilöille matti ja
petteri puraisivat yhtä. petteri kehui että tarjoilu ainakin pelaa näissä
bileissä.
bändi rupesi miettimään oikeaa kirjoitusasua taustalakanantapaiseen,
mielestäni se oli gür pent, heidän mielestään ei. petteri oli ehtinyt
piirtää jo k-kirjaimen, olli ehdotti että kür pent, ei. se oli lopulta
kyyr pent. pitää vaihtaa se esimerkiksi nettisivuni keikkaosiosta. ihmisiä
tuli vähitellen lisää, osan tunsin mutta suurinta osaa en. lopulta
paikalla oli noin kuusikymmentä ihmistä. olin odottanut noin kuutta.
määrän tajutessani sanoin lasselle, ettei festareiden järjestäminen
näköjään niin vaikeaa olekaan. niin kuin provinssirockin järjestäjät
väittävät.
janne oli tuonut mukanaan hänen kämpälleen jääneet kymmenen olutta, join
niistä yhdeksän. yhden olin myynyt jo edellisenä iltana ja riikka osti
yhden. yhden janne unohti pakastimeen kämpälleen. studio oli jaettu
kahteen osaan, toisessa soitettiin nick cavea ja toisessa jotain
kevyempää. nick cave -puolella paula tuli sanomaan että täällä saa sitten
synkistellä. vastasin itkeneeni koko päivän ja paula purskahti
nauramaan.
'on tuota mahaa vähän kertynyt', paula sanoi. itsekeskeisenä ihmisenä
luulin että hän tarkoitti minua, en osannut sanoa siihen mitään. paula
rupesi taas nauramaan, hän tarkoitti että hänelle on kertynyt. en ole
tottunut siihen etten ole puheenaiheena.
menin keittiöön etsimään jotain. paula oli juuri hakemassa jääkaapista
lisää olutta, kun satuin paikalle. 'onkohan täällä missään - sää oot
varastamassa kaljaa', huudahdin ja paulaa nauratti taas ääneen.
bändivalinta oli oikea ja sovin lassen kanssa gothstockista tulevan
jokavuotisen tapahtuman. teemaa ehkä pitäisi muuttaa, kukaan ei nähnyt
illan aikana yhtään goottia. naureskelimme kuinka kaikki lähti hieman
käsistä, esimerkiksi yleisömäärä oli yllätys ja keikkakin videokuvattiin
kahdella kameralla. ihmiset alkoivat lähteä johonkin, lähdin itsekin
k-klubille tyytyväisenä kaikkeen.
k-klubilla sain kuulla kuinka hienoa on että joku jaksaa järjestää jotain
tuollaista. vastasin että eipä siinä niin iso järjestäminen ollut ja
jotain kysyäkseni kysyin kukas vittu sinä olet. en muista mitä hän
vastasi. entisen tyttöystäväni kanssa jutellessani hän alkoi valittaa
kuinka häntä vituttaa. ehdotin että ehkä se johtuu menkoista. hän
hämmästyi, ei tuollaista voi muistaa kahden vuoden takaa. vai kolmen, en
muista. väitin että helppoahan se on, muistan syntymäpäivätkin vaikka ne
ovat yksitoista kertaa vähemmän vuodessa.
hän sanoi että olen kulttihahmo kuopiossa, tulen käymään tampereelta ja
järjestän festivaalin samalla. en väittänyt vastaan. hän lähti
poikaystävänsä kanssa mukanani henry's pubin jonoon. etuilin aurin ja
elisan viereen, sovin elisan kanssa ettemme puhu enää ikinä mitään. siitä
pantiksi otin hänen lapasensa. edellisenä iltana olin pitänyt nellin
lapasia samassa jonossa vaikka nelli ei ollutkaan jonossa. elisa väitti
että olin luvannut soittaa aavikon keikkailtana, en ollut. niin kuin
kirjoitin lokakuun kahdeksannestatoista, hän oli antanut numeronsa mutten
ollut luvannut soittaa. sen silti tajusin jättää sanomatta.
sisällä vaihdoin muutaman sanan oonan kanssa. kiertelin ja aloin väsyä,
istuin johonkin vain katsomaan ihmisiä. sini ja petra ja tiina saapuivat
kohta, seurasin heidän tanssimistaan kauempaa. siirryin taas kohta
juttelemaan jannelle ja sinille, he olivat menossa studiolle yöksi petran
kanssa. kysyin siniltä voinko olla siellä yön, voin. kohta olimmekin jo
lähdössä sinin kanssa, petra antoi avaimet sinille vastustelusta
huolimatta. sain houkuteltua hänet ulos istumaan vastapäisille portaille.
aloin väitellä jostain, muistaakseni siitä kuinka ilman häntä ilta ei
olisi ollut niin kiva. ainakin siitä riitelimme viikonlopun jossain
vaiheessa. sain hänet ärsyyntymään hieman, jatkoin siis samalla linjalla.
janne ja petra saapuivat kohta henry's pubista ja kävelimme sinne heidän
kanssaan. emme olleet tienneet onko siellä varashälytin päällä, emme siis
olleet uskaltaneet lähteä. heikki käveli seuranamme osan matkasta, riikka
oli jo mennyt sammumaan ja sen jälkeen nukkumaan.
studiolla petra teki jotain ruokaa, muistaakseni pitsaa. sini oli jo
sammumassa pari kertaa mutta kohteliaana ihmisenä herätin hänet juomaan
lisää. janne sanoi lähtevänsä kotiin nukkumaan koska on aikainen herätys.
petra lähti samalla kotiinsa jostain syystä, jäin sinin kanssa kahdestaan.
kohta rupesimme sammumaan ja sen jälkeen nukkumaan. lukijoita varten jätän
pohdittavaksi miten ja mihin ja kuinka ja vihjailenko jotain vai olenko
vain ovela ja vihjailen syyttä vai vieläkin ovelampi ja syystä, eli miksi
kirjoitan puolet liian pitkän virkkeen.
ke 8.11. huhut uudesta naisesta alkavat taas kiertää
lopetinpa kirjoittamisen tylsän vihjailevasti eilen väsyksissä. viime
lauantaina heräsin siihen, kun kuulin jonkun naisen äänen sanovan jotain
jossain. kuuntelin hetken kuka muu on studiolla, koska sanoja ei ollut
sini. vähään aikaan kukaan ei sanonut mitään eikä myöskään pitkään aikaan,
nukahdin uudestaan. hulluksihan siinä tulisi, jos alkaisi kuulla ääniä
päänsä sisältä. onneksi kuulin äänen pääni ulkopuolelta, studion keittiön
suunnalta.
heräsin uudestaan siihen, kun sini oli jo siivoamassa. rupesin siivoamaan
eli keräämään pulloja ja miettimään milloin ja miten lähtisin tai
lähtisimme tampereelle. samaan aikaan lasse oli katsonut internetistä että
juna on lähtenyt juuri kuopiosta. hän sanoi ohimennen irkissä, että onpa
vaikeaa päästä kuopiosta tampereelle. samu vastasi siihen, että jos
annamme satasen, hän lähtee viemään meitä. samu asuu kouvolassa ja oli
parhaillaan siellä. lasse laski, että sini+pasi+lasse on 40+40+20 eli
yhteensä satanen, ei kannattaisi lähteä. mutta sitten hän muisti paulan
tarvitsevan kyytiä myös, samu lähti ajamaan kouvolasta kolmisensataa
kilometriä kuopioon.
paulalle tajusin ilmoittaa asiasta vasta, kun samu oli muutaman kymmenen
kilometrin päässä kuopiosta. paula sanoi menevänsä mieluummin junalla, se
maksaisi alle 25 euroa. kysyin kuinka paljon se maksaisi, kahdeksantoista.
sovimme sinin ja lassen kanssa että maksamme erotuksen, halvemmaksi sekin
tulisi meille. paitsi lasselle, joka saisi opiskelija-alennuksen
junassa.
petra oli tullut jossain vaiheessa potemaan kovaa krapulaa studion
sohville koiransa mannan kanssa. koiralla ei vaikuttanut olevan krapulaa,
manna juoksenteli ympäriinsä ja haukkui ja söi mitä lattialta löytyi.
yleensä olen samanlainen humalassa.
veimme pulloja pariin kauppaan, ensimmäisessä oli palautusautomaatti
rikki. toisessa sain haavan sormeeni yrittäessäni oikaista tölkkiä. olli
ja petteri ja teemu saapuivat jossain vaiheessa hakemaan bändin kamoja
viedäkseen ne treenikämpälle. teemulla oli käytössään auto, kenenkään ei
tarvinut kävellä sinne. matti ei ollut paikalla, joten hänelle vittuiltiin
universalin levytyssopimuksen vuoksi. starat eivät roudaa. soittaa ja
laulaa myös olli popcity-bändissä,
teemu soittaa kitaraa muuten vain hyvässä tytär-bändissä ja petteri on c.h.i.d:n laulaja-kitaristi. matti, olli
ja petteri ovat myös death rockstar
societyssa, mutta kyllä heidän paras kokoonpanonsa on kyyr
pent.
petra oli herännyt välillä ja janne oli tullut studiolle. toisin kuin
nooran ja riinan vanhemmat, onneksi sinin vanhemmat tekivät tarpeeksi
monta lasta ennen kuin erosivat. en tiedä montako heitä on, mutta neljän
perusteella. olin myöhemmin sanomassa heidille, että voisin kuvitella
ihastuvani heistä jokaiseen. kunnes muistin että yksi heistä on nuori
poika.
jossain vaiheessa veimme jannen neulamäkeen ja menimme petran ja sinin ja
mannan kanssa petran ja sinin kotiin. odottelimme ihmisten yhteydenottoja
ja katsoimme televisiosta pimp my ride -ohjelmaa. meinasin ruveta
kyselemään mitä vittua siinä tapahtuu, mutta tajusin olla hiljaa niin
vaikutin fiksummalta. vanhoista autoista tehtiin uuden näköisiä ja välillä
neekeri heilutteli käsiään niin kuin neekereillä on tapana. neekereillä on
kärpästenhätistely veressä. petra sanoi että se heiluminen näyttää
varmaankin hassulta luonnossa, vaikka ruudussa saattaa toimia. pyysin
häntä olemaan avarakatseisempi eri kulttuureille.
samu soitti kohta sinille ja kysyi ajo-ohjeita. sini opasti
linja-autoasemalle, johon meillä ei ollut matkaa. lähdimme sinne. samu
soitti uudestaan ja kysyi missä hän on, tori on vasemmalla puolella.
ainoastaan turistit saavat ajaa henkilöautolla niin, että tori on
vasemmalla puolella. lopulta sini pyysi ajamaan parkkiin, menimme sinne.
paulan haimme neulamäestä, löysimme hänet helposti koska olimme vieneet
jannen sinne aiemmin. lassen haimme nellin luota ja lähdimme
tampereelle.
ensimmäinen pysähdys oli pitkälahden eli kuopion petosen abc-asemalla.
otin kahvin, jotkut kävivät vessassa ja sini osti jäätelöä samalla kun
lasse pelasi itselleen matkarahat. jatkoimme matkaa ja kuuntelimme tommi
läntistä. siitä taisi tulla puhe tai juurikin trio erektuksesta, että sini
ei pidä kaikesta musiikista. rupesin selittämään kuinka heidän
sisaruksensa pitäisi olla avarakatseisempia. sini ei pidä jostain
musiikista ja petra ei pidä neekerien käsienheiluttelusta. viitaten mies
ja alaston ase -trilogian viimeiseen osaan sanoin olleeni aiemmin neekeri.
lasse sanoi että tein michael jacksonit. kyllä, michael jackson halusi
olla mahdollisimman erinäköinen kuin isänsä ja koin taannoin saman.
halusin olla mahdollisimman paljon eri näköinen kuin michael jacksonin
isä.
hieman ennen jyväskylää keksimme pyytää ihmisiä kahville bar 68:aan. paula
sai kutsuttua ainoan, markun. joimme pari kuppia ja sain alennusta koska
olin miespuolinen tai koska tulen toimeen ihmisten kanssa heti. 'se tykkää
enemmän miehistä', sini sanoi haettuaan maksullisen lisäkupin. jatkoimme
matkaa ja tommi läntisen kuuntelemista. tällä kertaa en osannut sanoja
ulkoa. häpesin sitä, kapeakatseiset ihmiset kuuntelevat vain yhdenlaista
musiikkia. kauan eläköön internet, jonka ansiosta voidaan keskittyä vain
samantyyppiseen musiikkiin kuin tähänkin saakka. eikös siellä ole
jonkinlainen systeemi, josta katsoa mahdollisimman samanlaiset
musiikkityylit kuin itselläkin on.
kotona olin noin yhdeltä yöllä. tuli yksinäinen olo niin kuin aina tulee
liian kivojen festivaaliviikonloppujen jälkeen. en jaksanut kirjoittaa
enkä lukea enkä tehdä mitään vaikka olisin halunnut. rupesin siis
miettimään paljonko matka maksoi lopulta. matkat yhteensä 35 euroa, kaljat
20 euroa, baarit 15 euroa, ruoat 10 euroa, jonka tienasin pääsymaksuilla
ja pulloilla ja aurin velanmaksulla. yöpaikoista en maksanut.
seitsemänkymmentä euroa. hieman vähemmän kuin jos lähtisin käymään
kuopiossa halvimmalla julkisella kulkuneuvolla. väliäkö sillä, menin
nukkumaan.
maanantaina kävin iltapäivällä ensimmäisenä suihkussa. hiustenhoitoaine
loppui ja samalla päätin kasvattaa rastat, en siis harjannut hiuksiani.
posti oli tuonut karjalan tehoperinnästä kirjeen, mietin enkö muistanut
maksaa jääkaapissani olevia oluita. se olikin jollekin edellisistä
asukkaista, pitäisi viedä se postiin. ensin kuitenkin kävin kirjastossa ja
olin näkevinäni pitkäaikaisimman tyttöystäväni tiskillä. olin näkevinäni
hänet, koska olin ensin kuulevinani hänen äänensä ja käännyin katsomaan.
en ole nähnyt häntä pariin vuoteen ja silloinkin ohimennen. vai vuoteen,
en muista. en silloinkaan tunnistanut häntä ensin, luulin vain että joku
vastaankävelevä tyttö katsoo ja hymyilee. nyt jäin katsomaan pitkään enkä
silti tunnistanut oliko hän hän. jos oli, ei hänellä ainakaan
tyylitietoista miestä ollut hippivaatteista päätellen. siis hänen
hippivaatteistaan päätellen, hän oli yksin. mietin pitäisikö käydä
sanomassa jotain ja lähdin pois.
tuija tuli käymään ennen illan elokuvaa. olin tekemässä ruokaa, söimme ja
menimme klubille juomaan kahvit. selitin mitä viikonloppuna sattui ja mitä
ei. tuija tuli mukaan stockmannin eteen, olimme sopineet paulan kanssa
siihen tapaamisen puoli yhdeksäksi. niin kuin ennenkin, lähdimme siitä
elokuvakerhoon. paula sanoi että vaihdan sitten naisen näin lennosta, joo.
hän kysyi seukataanko me tuijan kanssa, ei. matkalla vastaan käveli
puolituttuja, joten huhut uudesta naisesta alkavat taas kiertää. punaiset
pitkät hiukset.
paula kertoi naureskelleensa sunnuntai-iltana viikonlopun tapahtumille.
sille, että olin itkenyt koko päivän. sille, että luulin hänen
huomauttavan mahastani. sille, että hän oli varastamassa olutta
jääkaapista. tosin ei hän eritellyt niitä, arvelin vain että tietenkin
minun jutuilleni hän on nauranut. en kuullut viikonloppuna muitakaan hyviä
sutkautuksia.
elokuva oli dokumentti. niin kuin marx-veljesten elokuvien jälkeen,
huokasimme helpotuksesta että nykyään tehdään parempaa huumoria. ja
dokumentteja. halusin jutella paulan kanssa enemmän, saatoin hänet siis
kotiinsa kissanmaalle. sovimme että se oli ensimmäinen kävelyretkemme ja
vielä juoksemme ennen vuotta 2008 niin kuin olemme sopineet. eksyin
kotimatkalla pari kertaa metsikköön. kotona kirjoittelin päiväkirjaa ennen
nukkumaanmenoa.
heräsin tiistaina kolmelta radion aikamerkkiin ja mietin että tuija
varmaan soittaa kohta. hänen työnsä loppuisi kolmelta. muutaman sekunnin
kuluttua hän soitti ja kysyi olenko herännyt, olen. hän tuli käymään.
lähdimme kahville piia ja renkiin. hän pyysi mukaan torstaiksi apulannan
keikalle hämeenlinnaan ja maksamaan bensoja, lupasin lähteä. paitsi
keikalle en välttämättä tulisi, voisin lähteä kaljoittelemaan johonkin
sinne jonkun kanssa. keikallekin voisin tulla jos saisin nimen
vieraslistaan, pitää kysellä.
kuudelta lähdin päivittämään bändien nettisivuja kirjastoon ja kahdeksalta
olin jo kotona. noin puoli yhdeltä yöllä väsytti niin paljon että lähdin
kävelylle. katsellessani yo-talon ilmoitustaululta tulevia esiintyjiä joku
tuli juttelemaan. hän sanoi että olemme nähneet niin usein että oli pakko
tulla sanomaan jotain. en ollut nähnyt häntä missään, en katsele
hänennäköisiä ihmisiä. juttelimme vartin kaikenlaista, hänenkin nimensä on
krista ja niin edelleen. rupesi kyllästyttämään, sanoin että nähdään ja
lähdin kotiin kirjoittamaan ja nukkumaan.
tänään keskiviikkona heräsin niin että ehdin käydä suihkussa ennen
irkkisessiota kirjastossa. en jaksanutkaan kasvattaa rastoja, huomasin
etteivät sellaiset sovi kuin hipeille. harjasin siis hiukset taas moneen
kertaan. irkatessani kuuntelin että onpa hyvä tämä cmx:n uusin levy ennen
kuin tajusin kuuntelevani fiona applen esikoislevyä.
kotona söin hernekeittoa. tuija tuli käymään jossain vaiheessa ennen illan
elokuvaa. kukaan ei suostunut tulemaan mukaan elokuvaan, jotkut olivat
katsomassa jotain paskabändiä ja tuijalla on töitä ja sini oli
teatterissa. itse asiassa hän käveli vastaan matkalla liikennevaloissa,
mutta hänkin on työtön eikä silloin paljon viitsi kiirehtiä.
seinäkalenterissani mahtuu yhdelle päivälle vain yksi meno, se riittää.
alkumatkalla tuija jäi odottelemaan bussia semaforiin. vastaan käveli
puolituttuja, joten huhut uudesta naisesta alkavat taas kiertää. mustat
pitkät hiukset.
la 12.11. kekkonen soitti venäjältä
herättyäni torstaina lähdin suihkun jälkeen kirjastoon päivittämään
nettisivuani. en saanut päivitettyä, laiskotti, lisäilin sen sijaan
huonosti käsiteltyjä kuvia irc-galleriaan. tai en tiedä oliko ne huonosti
käsiteltyjä vai ollenkaan käsiteltyä. kotona söin ja koodailin eli en
tehnyt juuri mitään. tuija oli hämeenlinnassa katsomassa apulannan
keikkaa, en ollut jaksanut lähteä mukaan. hän soitteli yöllä että
haluaisinko lähteä seuraksi kun hän vie kavereitaan koteihinsa. ei ollut
muutakaan tekemistä ja pidän autokyydistä, lähdin. tuija tuli kämpälleni
yöksi, hänellä oli perjantai vapaata enkä siis olisi häiriintynyt kun hän
lähtee aamulla. joimme muutaman oluen ja menimme nukkumaan.
perjantaina tuija lähti iltapäivällä kahdelta johonkin. heräsin samalla
mutta meninkin hänen lähdettyään nukkumaan vielä hetkeksi eli kolmeksi
tunniksi. kirjastossa kävin lukemassa lehtiä ja katsomassa kirjoja, joita
voisi lainata joskus. olimme sopineet tuijan kanssa että kävisimme jossain
illalla juomassa oluet. hän tuli kämpälleni kymmeneltä, joimme pari olutta
kämpälläni ja lähdimme amadeukseen. olin hämilläni, kun siellä oli oikeita
rokkipoikia ja rokkityttöjä. rokkipojat ja rokkitytöt on siitä kivoja,
että he katsovat viettelevästi ja pitkään. amadeuksessa joimme yhdet ennen
kuin päätimme lähteä vielä koti-baariin juomaan lisää ja kännit.
tuija ihmetteli miksei passioniin ole jonoa. ehdotin että neekerit ovat
varmaan lentäneet etelään talveksi. koti-baarissakin oli hiljaista niin
kuin oli amadeuksessakin ollut ja ilmeisesti myös passionissa. pääsimme
istumapaikoille ja olin innoissani, kun esimerkiksi rumban valokuvaajana
toimiva tomi palsa oli siellä. olen nähnyt hänet myös piikassa ja
rengissä, kansaneläkelaitoksella, televisiosta live 8 -tapahtumassa ja
missähän muualla. anne ja sami ja lauri saapuivat kohta, pääsimme sohville
istumaan. kukaan muu ei tiennyt kuka on tomi palsa kuin tuija, jolle olin
sanonut kansaneläkelaitoksella kuka hän on. lauri rauhoitteli, että
koittaisin nyt pysyä housuissani.
joimme kännit. en ole ikinä edes tajunnut pyytää koti-baarissa therapy?a,
mutta sitä soitettiin silti. rupesin taas riisuuntumaan niin kuin
sputnikissa joskus. en jaksanut ottaa pois kuin paidan, koska kenelläkään
ei ollut kameraa mukana. valomerkin jälkeen piti paikan tapojen mukaisesti
siirtyä rokkipuolelta toiselle puolelle. siellä joku tuli sanomaan että
ollaanko me nähty ilosaarirockissa, hyvin todennäköisesti. ei ollut
aavistustakaan, mutta hän sanoi että olin selittänyt jonain yönä
goatse-juttuja hänelle. muistaakseni hänelle, toivottavasti hän ei sanonut
että heille. hän sanoi nickinsä ja lupasin kommentoida sitä
irc-galleriassa. hän oli jostain ylivieskasta tai jostain kotoisin. mietin
mitä vittua olen ilosaarirockissa taas mennyt tekemään
pikkuhumalassa.
tuija jäi taas yöksi kämpälleni, keksin levittää patjan lattialle ettei
kummallakaan olisi ahdasta nukkua. hävettää etten tajunnut levittää sitä
silloin, kun mikko oli käymässä. sohvalla on tukalaa nukkua vaikka
nukkuisi yksin, mikko nukkui kaiken lisäksi välillä kahdestaan jonkun
kanssa. joimme kämpälläni vielä yhdet oluet ja menimme nukkumaan ennen
kuin sammuisimme.
tuija heräsi taas aikaisin lähteäkseen iltapäiväneljältä käymään kotonaan
ennen tapaamista. heräsin samalla ja lähdin kauppaan. kotona imuroin
hetken banaanikärpäsiä, niitä oli taas kertynyt. en huomannut laskea
paljonko saalistin niitä, kolmisenkymmentä, ja myöhemmin vielä monta
yksittäistä. illalla oli jossain levylistaohjelmassa a.w. yrjänä
vierailulla ja näytettiin cmx:n musiikkivideo. mistähän sen version voisi
saada mp3:na, lähetin jorille tekstiviestin. noin kahdeltatoista yöllä soi
puhelin, ei numeroa.
'pasi', vastasin.
'se on kekkonen täällä', kekkonen sanoi.
'no mitäs kekkonen'. rupesi naurattamaan.
'oon venäjällä'.
aloin nauraa täysiä ja kekkonen lopetti puhelun.
ma 14.11. olin kaksi viikkoa ilman, repsahdin vahingossa
sunnuntaina heräsin noin neljältä iltapäivällä. tuija tuli käymään noin
seitsemältä, lähdimme kahville cafe europaan. joku oli pyytänyt häntä
mukaan apulannan keikalle kuopioon ensi perjantaille ja tuija oli
lupautunut. sanoin lähteväni mukaan maksamaan bensoja, se sopi hyvin.
pitäisiköhän taas järjestää festarit, ei kai, ei viitsi viedä yleisöä
muilta tapahtumilta. henry's pubissa on risto, joka on yksi tämän hetken
huonoimmista bändeistä, ja työnkulmalla on apulanta. keksin samalla, että
lähdetään myös seuraavana viikonloppuna kuopioon cmx:n keikalle. silloin
voisi olla koko viikonlopun ja järjestää ensimmäisenä päivänä
festivaalit.
cafe europasta lähdimme tuijan kanssa koteihimme syömään. loppuillan
aikana en tehnyt juurikaan mitään. yleisön pyynnöstä keräsin joitakin
vähintään pari vuotta vanhoja #cmx-logeja linkitettäväksi nettisivulleni.
naureskelin niille ääneen ja kohta huomasinkin että mtv3-chat loppui ja
kello on aamuseitsemän.
12:27 <@skyward> kahvi on pahaa
12:27 <@skyward> lopetan sen juomisen
12:27 <@skyward> olin kaksi viikkoa ilman, repsahdin vahingossa
12:28 <@skyward> joskus voin ottaa ihan päiväkahvit vain
maanantaina heräsin väsyneenä kolmelta. nukuin vielä kaksi tuntia. puoli
kuudelta lähdin kirjastoon lukemaan vanhoja rumba-lehtiä ja päivittämään
nettisivuani. en päivittänyt, diskettiasema oli rikki. pitäisi käydä
kysymässä jossain paikassa voisiko siellä editoida cmx:lle heidän
keikkatallennettaan. voisin ottaa sen jollekin keikalle mukaani
palautettavaksi. sekavaa. ehdin vain syödä kotona ennen kuin lähdin
elokuvakerhon näytökseen. soitin matkalla tuijalle, hän ei saanutkaan
autoa lainaan käydäksemme kuopiossa kumpanakaan perjantaina. onneksi en
ehtinyt säätää asiaa enempää. elokuva oli paras niistä, jotka olen käynyt
katsomassa tällä kaudella ja sen lisäksi jopa ihan hyvä.
elokuvan aikana olin saanut viestin sekä tuijalta että heidiltä. tuija
ilmoitti, että saisi auton lainaan äidiltään jos ajaisin puolet matkasta.
heidi kertoi, että hän on menossa kuopioon viikonlopuksi apulannan
keikalle. soitin molemmille. heidi oli suunnittelemassa kotibileitä
johonkin paikkaan, sanoin tulevani mukaan sinne. pitäisi kysyä muilta
ihmisiltä saako tuija tulla kavereidensa kanssa sinne. pääsen taas
säätämään. ehkä siitä tulee sittenkin festarit.
ke 16.11. tajusin kaikesta taas vähemmän
tiistai alkoi huonosti. heräsin iltapäivällä lähteäkseni kirjastoon
lukemaan lehtiä. soitin kuitenkin ensin tuijalle, joka kertoi että hänen
kaverinsa oli kuollut auto-onnettomuudessa. sama kaveri kuului apulannan
kiertuehenkilökuntaan eikä siis perjantainen matka kuopioon ehkäpä
onnistuisi. menin kirjastoon. katsoin kirjoilla olleen eräpäivän
edellisenä päivänä eli maanantaina. yritin uusia ne, mutta sakkomaksuja
oli tullut 28 euroa. vitutti lisää. menin lukemaan rumba-lehtiä vaikka
tuntui ettei tänään luultavasti kannattaisi tehdä yhtään mitään. kohta
joku tuli kysymään haluanko istua tässä, he ottaisivat valokuvia johonkin
lehteen. halusin istua, piti allekirjoittaa lappu jonka puolesta kuvaani
saa käyttää kyseisessä lehdessä. kunhan ei tarvitsisi olla mitään mieltä
mistään. viereiselle paikalle joku oli jättänyt systeri-nuortenlehden,
josta kuulin ensimmäisen kerran sillä hetkellä. vitutti niin että otin sen
ja luin kuvassa kyseistä lehteä rumban sijaan.
hain kotoa kirjoja ja palautin niitä kahteen eri kirjastoon ettei
sakkomaksuja tulisi lisää. maksoin samalla edelliset sakot ja otin yhden
kirjan mukaan varauksesta. vitutti niin etten mennyt katsomaan
improvisaatioteatteriesitystä klubille vaikka olin odottanut sitä kauan.
olisin halunnut ettei tiistain aikana sattuisi mitään kivaa, mutta löysin
pääkirjastolta pirkko saision punainen erokirja -kirjan. olen metsästänyt
sitä kauan. otin sen lainaan. varauksesta olin ottanut lainaan arto
salmisen uuden teoksen, sekin oli ihan kiva juttu. en halunnut ajatella
niitä. käydessäni pankkiautomaatilla tilillä oli sata euroa ylimääräistä.
en olisi halunnut ajatella sitäkään. olisi helpompaa jos kaikki menisi
huonosti.
televisiosta tuli ohjelma, jossa 35-vuotiasta miestä osoitettiin sormella
kadulla ja kysyttiin kuinka vanha hän on ohikulkijoiden mielestä.
keskiarvoksi tuli 39 vuotta. hän oli oikeasti 35-vuotias. en tajunnut
miksi sitä kauhisteltiin, vaikkakin hieman väkinäisesti. ehkä se kuului
ohjelman luonteeseen. hän oli heteromies mutta silti hän osallistui
kauneudenhoitotoimenpiteisiin, vaikkakin hieman väkinäisesti. ehkä se
kuului ohjelman luonteeseen. reilun viikon kuluttua ohikulkijoilta
kysyttiin uudestaan kuinka vanha sama mies on heidän mielestään.
keskiarvoksi tuli 30 vuotta. se oli hyvä tulos ohjelman tekijöiden
mielestä. itse tajusin kaikesta taas vähemmän kuin digitaalisen kellon
näyttämästä ajasta.
tuija tuli käymään ennen yhdeksää. lähdimme klubille kahville vaikka
joimmekin lopulta oluet. siellä oli bändi esiintymässä, lähdimme juomaan
seuraavat oluet jeejeeseen. hiljaisena hetkenä olin sanomassa että onneksi
ei tarvi juoda tänään enempää, mutta kysyinkin juodaanko kännit. kello oli
yksitoista, lähdimme aloittelemaan kämpälleni.
emme olleet kumpikaan syöneet mitään koko päivänä, lämmitin meille
ranskalaisia ja kalapuikkoja. joimme muutaman oluen ja lähdimme
jonottamaan dorikseen. kymmenen minuutin kuluttua olimme sisällä. haimme
oluet alatiskiltä, koska ylätiskillä oli jonoa ja alatiskillä ei ketään.
istuimme johonkin, ja kohta samaan pöytään istui reino nordin
aviopuolisoineen. jotkut kävivät pyytämässä häneltä nimikirjoitusta.
tajusin samalla kysyä voisiko nordin ottaa kuvan minusta. annoin
filmikamerani hänelle, hän otti kuvan ja hän sanoi että kuva luultavasti
onnistui. pyyntöni oli hänen mielestään erikoinen mutta hän silti piti
ideasta. pöytä täynnä omituisia ihmisiä, hän sanoi jollekin. valomerkin
jälkeen he lähtivät ja säästeliäänä ihmisenä join loput hänenkin
oluestaan.
kämpälläni joimme tuijan kanssa vielä yhdet oluet ja rupesimme nukkumaan
vaikken saanut nukuttua. talven ensimmäinen täysikuu väsytti mutta
valvotti. päivä oli sittenkin ollut hyvä parista vastoinkäymisestä
huolimatta. sovimme tuijan kanssa että lähdemme kaikesta huolimatta
kuopioon perjantaina.
tänään keskiviikkona heräsin kohteliaana ihmisenä samalla kun tuija lähti
töihin yhdeltä. kello oli ollut herättämässä puoli kahdeltatoista mutta
emme olleet heränneet siihen tai jotain. tuijan lähdettyä menin elämääni
väsyneenä ihmisenä nukkumaan vielä kolmeksi tunniksi. tarkoitukseni oli
mennä kirjastoon päivittämään nettisivua, mutta tietokoneessa ei toiminut
diskettiasema. irkkailin ja nettailin siis kolme tuntia. kämpälläni luin
pari tuntia ennen kuin nukuin parin tunnin päiväunet. kello oli
kaksitoista yöllä ja mietin mitähän tänään pitäisi tehdä. samalla sain
viestin paulalta, hän pyysi käymään jossain keikkojen jälkeen. eli
baarissa. siinähän olisikin tekemistä.
rupesin kuitenkin lukemaan enkä jaksanut lähteä mitään. ilmoitin sen
paulalle, kun hän keikan jälkeen pyyteli tekstiviestitse jeejeelle. aku
vastasi paulan puolesta yhdellä sanalla. neiti. lähdin juomaan oluen
heidän seuraksi. paikalla olivat aku ja mikko ja nelli ja paula ja stefan
ja tapio. tapio oli humalassa eniten joten hän yritti iskeä nelliä eniten.
jeejee menikin kiinni vasta kolmelta joten join ohimennen kolme olutta.
sovin nellin kanssa että seuraavana päivänä eli huomenna torstaina olisi
kämpälläni pilleet. hän lupasi tuoda sipsit ja dippikastikkeet. lähdin
kotiin kirjoittamaan ja juomaan mehua, koska oluita oli jäljellä enää
kolme.
to 17.11. pyörällä on helppo pyöräillä nokkospuskaan lapsena
perjantaina pitäisi herätä valoisaan aikaan, olin siis harjoituksen vuoksi
asentanut puhelimen herättämään yhdeltä. sammutin sen ja heräsin neljältä.
samaan aikaan kun päivätyössäkäyvät ihmiset aloittavat oman elämisensä.
viideltä lähdin kirjastoon päivittämään nettisivuani, mutta koneen
diskettiasema oli rikki. rupesi vituttamaan ja tein ulkoasupäivitykset
uudestaan, kolme tuntia riitti melkein. muutama sivu jäi päivittämättä,
teen ne ensi viikolla. naureskelin ääneen jorin tekemille
animaatioille, jonka jälkeen
vietin hiljaisen hetken häpeän kunniaksi.
lukiessani uutisia helsingin sanomien sivulta huomasin etten päässyt
taaskaan kirjallisuuden finlandia-ehdokkaaksi. se ei jaksanut harmittaa,
olen tottunut jo siihen. pitääköhän siihen saada ensin julkaistua edes
jotain.
harmittavampi uutinen oli arto salmisen kuolema. juuri kun olin
kirjoittanut hänen nimensä nettipäiväkirjaani, hän oli yksi
suosikkikirjailijoistani. yksi kolmesta, joiden kirjan olen elämäni aikana
varannut koska en ole jaksanut odottaa. toinen nimi samassa päivityksessä
oli pirkko saisio, hän pääsi finlandia-ehdokkaaksi. taas tuli kuusi kirjaa
lisää pakkoluettavien joukkoon. lainasin saision ja salmisen kirjat samana
päivänä. muiden kirjat palautin samana päivänä, paitsi risto erosen, leena
krohnin, george orwellin, juha seppälän ja jari tervon. rupesi olemaan
niin mielenkiintoista että lähdin kauppaan.
kotimatkalla mietin mikä on suurin sattuma mikä on käynyt elämäni aikana.
ei tullut mieleen edes pientä sattumaa. parisen viikkoa sitten
rannekelloni pysähtyi yöllä aikaan 1.20. seuraavana iltana saatoin siniä
hänen kämpälleen, huomasin matkalla olevan lukion kellon pysähtyneen tasan
samaan aikaan. en tiedä oliko se pysähtynyt yöllä vai päivällä, sekin oli
analoginen kello. oli ihan hauska pohtia mitähän se voisi tarkoittaa. ei
mitään. se taitaa olla elämäni ainoa sattuma. uneni eivät tarkoita mitään
kummempaa, kunhan yrittävät säädellä kohdalleen toista puolta elämästäni.
en osaa ennustaa enkä ole löytänyt kummempaa kohtaloakaan mistään. eikä
ole kukaan muukaan, vaikka luultavasti yhä joku uskoo tarkoitukseen ja
johdatukseen. henkilökohtaisella tasolla ne tietenkin toimivat niin kuin
kaikki uskomuksilla liioittelevat myytit. viime aikoina uskomukset ovat
siirtyneet sähköposteihin ja tekstiviesteihin. saat pillua jos lähetät
tämän viestin kaikille kavereillesi. taisin kuulla lapsena liian vähän
satuja. en muista niistä yhtäkään.
tuija ilmoitti että hänen äitinsä auto oli mennyt rikki mutta hän sai
tilalle toisen auton. se kuluttaa enemmän bensaa. lisäksi yksi hänen
kavereistaan ei saanut äidiltään lupaa matkustaa henkilöautolla, hän
tulisi junalla kuopioon. varmistin asian moneen kertaan mutta tajusin sen
silti ensimmäisellä kerralla oikein. tai väärin, 'mitä vittua' jäi yhä
päällimmäiseksi kysymykseksi. hermostutankohan lähipiiriäni, jos en vain
kykene olemaan äärisuvaitsevainen kaikille asenteille. olisiko kaikkien
maailma avarampi, jos tuhottaisiin poikkeavat alakulttuurit. ylisuojelevat
äidit, jotka eivät anna lastensa matkustaa henkilöautolla. ylimieliset
työttömät, jotka eivät ihan vaan vittuillakseen voi käsittää sitä.
poikkeavaa ylikulttuuria.
soitin heidille, että hän pääsisi kyydissämme tampereelta kuopioon. hän
soitti kohta takaisin, hän tulisikin perjantaina tampereelle muttei
lähdekään kuopioon. lauantain ja sunnuntain välisen yön hän oli
suunnitellut olevansa kämpälläni. se ei sovi, lauantaina olen viettämässä
mekun syntymäpäivää ja siinä riittääkin juhlimista pitkälle yöhön.
ilmoitin eri ihmisille vapaasta kyydistä, kukaan ei halunnut lähteä
mukaan. ei kumpikaan lauri, ei nelli, ei paulan jengi, ei seppo, silja ei
ole vielä vastannut, ei sini, lasselta ja lopuilta en edes kysynyt.
vaikkakin toinen lauri olisi halunnut mutta hän oli jo sopinut
matkustamisen toisella tavalla. riikalle soitin että menen heidän luokseen
juomaan ennen keikkaa. pitää matkalla kysyä voivatko muutkin tulla sinne
jos he ovat kivaa porukkaa. eivät he ainakaan täysin järjissään voi olla,
ei kukaan lähde tampereelta kuopioon katsomaan apulantaa. hienompaa on
mennä näyttämään savolaisille kuinka vedetään kännit.
mikko soitti että lähtisinkö bepopiin juomaan olutta, lupasin ilmoittaa
myöhemmin. en muistanut, en lähtenyt. sen sijaan vein
työtöntyötöntyötön-lapun kansaneläkelaitoksen postilaatikkoon ja kävin
tuijan kanssa kahvilla. perjantain ja lauantain välisen yön nukkumapaikka
vaivasi molempia. tuijan kanssa voisimme nukkua ihan missä vain eikä hänen
kaverinsakaan olisi välttämättä ongelma. ainoa ongelma on se, että hän on
alaikäinen eikä hän siis pääse baareihin. en osaa joustaa niin paljon että
lähtisin baareista jo kahdeltatoista nukkumaan johonkin. en siis antanut
sitä edes vaihtoehdoksi vaikka tuntuikin, että tuija yritti vihjailla
siihen suuntaan. hän kyseli onkohan siellä mitään yökahviloita tai muita,
ehkä jollain nuorisokeskuksella voisi olla. he voisivat mennä sinne
hengailemaan baarien ajaksi. miksi edes lähtisin kuopioon jos menisin
sinne vain nukkumaan vaikkei siihen aikaan edes nukuttaisi. vituttaisi
kylläkin, sen voisin helposti hoitaa myös tampereella. kuopiossa on
vituttanut ihan tarpeeksi eikä se ole päällimmäisenä mielessä
bensanmaksuhetkellä.
pitäisiköhän kehittää joku riita tuijan kanssa, olen sentään viettänyt
melko paljon aikaa hänen seurassaan. liian paljon. jos vietän aikaa jonkun
kanssa, vietän liian paljon aikaa hänen kanssaan. hänessä voisi olla nyt
vastusta, kun heitä onkin neljä yhtä vastaan. kuopiossa on silti
kotikenttäetu ja olen harjaantunut häviämään kuopion yöhön. olisikohan se
tarpeeksi vittumaista ja olisikohan kenelläkään kyytiä tampereelle
lähipäivinä.
tekee mieli kirjoittaa jotain muttei samalla mitään eli jotain nettiin.
mitähän, varmaan miehistä ja lähinnä naisista. mietin milloin olen
pyöräillyt viimeksi, mutta se olikin viime kuussa tuulin pyörällä. en ole
muistanut korjauttaa omaa polkupyörääni lassella. pyöräily voisi olla
muutenkin hyvä keino purkaa yleistä vitutusta, parempi kuin kohdistaa sitä
naisiin. pyöräilyn on pakko olla ahistuneen miehen keksintö. voi polkea
niin paljon kuin haluaa eikä tule raskaaksi kuin ylämäessä. pyörällä on
lisäksi helpompi pyöräillä nokkospuskaan lapsena. ei siinä kyllä paljon
järkeä ollut enkä edes muista kuinka se oikein tapahtui. mitähän siitäkin
olen oppinut, ei kannata pyöräillä nokkospuskaan lapsena. viimeksi kaaduin
pyörällä pari vuotta sitten, kun olin ottanut sen käyttööni mikolta
aamuyöllä neljältä. samana iltana kaaduin myös pyörän päälle yrittäessäni
lukita sitä kiinni johonkin. en meinannut päästä ylös mutta sitäkin
terhakkaammin meinasin sammua siihen. pyöräily on miehistä.
su 20.11. kuopiossa ei ikinä satu mitään kivaa
lähdimme perjantaina kuopioon kello yhden ja kahden välillä. mukaan tuli
tuija ja pari muuta tyttöä, en muista heidän nimiään. elina ja larde.
tuija ajoi, olin takapenkillä ja tein jotain, soittelin ihmisille ja olin
hiljaa. paitsi jos soittelin ihmisille. soitin matille, että hakisin
häneltä edellisellä kerralla unohtuneet demot. veisin niitä johonkin
potentiaalisiin keikkapaikkoihin. hän ei muistanut keskustelua lainkaan
mutta piti sitä hyvänä ideana, hän hommaisi demoja lauantai-iltapäiväksi.
teki mieli olla enimmäkseen hiljaa, koska olin kymmenisen vuotta vanhempi
kuin pari muuta matkustajaa. sen ikäisten mielestä kaikki vähemmän
friikkikin on jo friikkiä. tai sitten olisin ollut tylsä. olisipa eläminen
yhtä helppoa kuin teinitytöt luulevat.
jyväskylässä pysähdyimme ottamaan siljan kyytiin keskustasta ja muut
hakivat pitsaa matkaevääksi. ajoin jyväskylästä kuopioon ja juttelin
siljan kanssa. hän oli menossa kuopioon esiintymään johonkin
improvisaatioteatteriin, mutta hänellä oli silti roolihahmo. hän mietti
mitä juttuja savolainen emäntä puhuu, yritin keksiä jotain. en keksinyt
muita puheenaiheita kuin itseni.
veimme siljan hänen veljensä luo ja lähdin näyttämään missä on työnkulma.
veimme auton ensin sen takapihalle, mutta koska joku halusi kysyä saako
siihen parkkeerata, jouduimme siirtämään auton. autossa oli kuulemma myös
huono akku, sitä olisi vaikea saada vastamäkeen liikkeelle mitenkään. joku
keksi että keikkabussi on vieressä, siitähän saisi virtaa sitten aamulla.
'toni, me tarvitaan virtaa', joku sanoi. 'toni, anna wirtasta', mutisin.
tuija otti sen heti inside-vitsiksi. onnekseni en kuulu siihenkään
sisäpiiriin.
jussi tuli samalla takaovesta, kysyin onko hän valomiehenä tänään. ei.
sanoin että hän olisi voinut lisätä nimeni vieraskirjaan. veimme auton
kuninkaankadunvarteen. jätin ihmiset siihen ja soitin riikalle että tulen
juopottelemaan johonkin missä hänkin on. he olivat anttilassa, kiersin sen
kautta, otin muutaman neuvon ja hain toistakymmentä olutta. ruoaksi
kelpuutin hesburgerin hampurilaisen, jonka otin mukaan. mitä sitä aikuinen
mies muuta tarvitsee.
selkeistä neuvoista huolimatta löysin perille helposti. se oli tiinan ja
hänen entisen poikaystävänsä asunto. kohta sinne saapuivat myös sami ja
leevi ja joku, joka ei sanonut nimeään. enkä siitä niin hirveästi
välittänytkään, vaikka hän oli heistä kivoin. basisti. riikka ja tiina
olivat lämmittäneet saunan, lähdin sinne, sami ja leevi tulivat kohta
perässä. lähdin pois sieltä. matti ja heikki kävivät käytännössä hakemassa
meidät keikalle, eivät he ehtineet kuin kääntyä. pääsin ilmaiseksi sinne
ja soitin jannen mukaan. rupesimme juopottelemaan kunnolla.
tiskillä jussi kysyi ensimmäisenä pääsinkö ilmaiseksi sisälle. kyllä.
jussi naurahti arvanneensa että varmasti keksin jonkin keinon. jossain
vaiheessa keksin lähteä ottamaan valokuvia lavan edestä. sain luvan, koska
järjestysmies oli nähnyt kuinka olin ottamassa kuvia kuopiorockissa.
iniksen keikan jälkeen riikka naureskeli nähneensä kuinka olin vain mennyt
ottamaan kuvia. muut olivat jonottaneet eturiviin keskimäärin yli tunnin.
apulanta aloitti jossain vaiheessa, kävin ottamassa kuvia siitäkin samalla
tavalla. järjestysmies oli eri mutta ei hänkään mitään estellyt. tuija oli
lähettänyt tekstiviestillä sijaintinsa ja että toisin heille vettä, vein
kaksi mukillista. lähetin hänelle tekstiviestin, että he ilmoittaisivat
sitten kun haluavat mennä nukkumaan johonkin lämpimään. en jaksanut katsoa
keikkaa, lähdin juttelemaan jonkun baarityöntekijän kanssa. hän oli nähnyt
minut kuopiorockissa. pitäisköhän muuttaa takaisin kuopioon, humalassa
siellä on aina niin kotoinen olo.
heikki keksi, että mentäisiin parvelle ottamaan valokuvia. kysyin
järjestysmieheltä käykö se. hän muisti minut kuopiorockista valokuvaamasta
mutta pitäisi kysyä joltain päättävämmältä taholta. siihen haettiin joku
ja sain luvan, koska hänkin muisti kuinka olen ollut kuopiorockissa parina
vuonna kuvaamassa. en jaksanut väitellä, vaikkakin olen mielestäni ollut
niissä lähinnä juopottelemassa.
kävimme heikin kanssa ottamassa muutaman valokuvan parvelta ja lähdimme
takaisin juopottelemaan. vai lähdimmekö jannen kanssa jo pois, en muista,
k-klubilla kävimme kuitenkin seuraavaksi. join pari olutta mutten saanut
tingittyä enää halvempaa. sain silti alennusta. selitin pekalle jotain
sekavaa edellisistä festareista ja ainakin tatun kanssa istuin pitkään
samassa pöydässä. joku kävi sanomassa, että kiva kun olen taas käymässä,
kuopiossa ei ikinä satu mitään kivaa. ennen kahta lähdin lepäämään pariksi
tunniksi, otin tuijan ja elinan mukaan. he jäivät olohuoneeseen istumaan
siksi aikaa kunnes sammuin.
heräsin uudestaan parin tunnin kuluttua ja ajattelin lähteä
juopottelemaan, lähdin. joku oli sanonut tuijalle ja elinalle että heidän
pitää lähteä, soitin siis heille ja hommasin uuden yöpaikan. petran kotiin
voisi mennä. autosta oli akku loppunut ja yritimme saada sitä käyntiin
työntämällä. emme onnistuneet, se vietiin parkkiin johonkin pihalle.
rupesi vituttamaan ja lähdin juopottelemaan.
odottelin petran kotipihalla jonkin aikaa, laskin oluita olevan jäljellä
vielä neljä. matti otti yhden, yksi meni rikki. annoinkohan jannellekin
yhden tai puolitoista. loput taisin juoda itse ja jotain boolia. petran
sisko saapui ensin. hän pyysi sisälle lämmittelemään, menin. tiina
ilmeisesti kuuli kun he tulivat pihalle, ainakin hän osasi lähteä sinne
samalla. myös tuija soitti samalla ja kysyi neuvoja, opastin. tuija ja
elina tulivat pihalle mutta eivät sisälle asti. mietin mitä vittua mutta
en jaksanut alkaa selvitellä mitään, ehkä olin liian humalassa ja he liian
selvinpäin. he eivät olleet ilmeisesti juoneet mitään. jannekin oli
sanonut että tulkaa sisälle mutta he olivat vain kääntäneet selkänsä.
annoin asian olla, kyllä he soittaisivat jos tarvitsisivat yöpaikkaa.
kohta tuija lähettikin viestin että he ehkä saivat yöpaikan jostain.
annoin asian taas olla, kyllä he soittaisivat jos tarvitsisivat yöpaikkaa.
ehkä ennustin oikein, että kyllähän aina yhden riidan saan
aikaiseksi.
petra lämmitti saunan, pyysinköhän, en muista. kolme miestä sinne mahtui,
oikealta lueteltuna itävaltalainen, joku, minä ja janne. petralla oli
paljon viinaa varastossa enkä ollut edes ensimmäinen joka sammui, joku
jussi oli. en muista sammuiko hän ennen saunomista vai sen jälkeen mutta
hitleröin hänet ihan täysin. en humalassa muistanut sääntöjä mitä on pakko
olla, kirkkovene ja natsinmerkki ainakin. yksi taisi olla 'homo'
kirjoitettuna johonkin. kirjoitin sen varmuuden vuoksi.
jossain vaiheessa tuli puheeksi, että menen petran kanssa kihloihin tasan
vuoden kuluttua, lauantaina marraskuun kahdeksastoista. petra tosin oli
kuullut huhuja että seurustelen. hämmästyin, kysyin kenen kanssa. olen
pari viikkoa miettinyt kuka voisi olla miss promosivu 2005. vuonna 2004 se
oli auri. olkoon petra tänä vuonna tuomariston yksimielisellä päätöksellä.
ratkaisuun vaikutti seurustelusuhde- ja puhevälitilanne. kumpikaan heistä
ei ole mukana vapaaehtoisesti, tittelistä ei ole kenellekään mitään hyötyä
eikä valituille ilmoiteta erikseen. yhteistä heillä on ainoastaan
länsimainen horoskooppimerkki.
nukahdin jossain vaiheessa ja heräsin lauantaina siihen, kun tiina tuli
sanomaan että kyytini saapui. kahdeksan puhelua tullut. en löytänyt
kauluspaitaani ja myös rannekelloni jäi johonkin kiireessä. kello oli
silti noin kaksitoista. nukuin lähes koko matkan kuopiosta tampereelle. en
puhunut tuijan kanssa juuri mitään eikä hän ole pitänyt yhteyttä yli
vuorokauteen matkan jälkeen. se on pisin aika ilman yhteydenpitoa sen
jälkeen kun tutustuimme 22.10.
olimme perillä tampereella noin viideltä. menin kotona uudestaan nukkumaan
ja heräsin yöllä yhdeltä virkeänä. olin tosin välillä valvonut jonkin
verran, olin syönyt ja vastannut tekstiviesteihin ja puheluihin. petra oli
kysynyt olinko unohtanut rannekellon, vastasin että olin. ilmoitin myös
merkanneeni ruksin kalenteriin 18.11.06. hän vastasi että pidetään sitten
juhlat lähiomaisille. paulalle olin lupaillut lähteä johonkin baariin, en
jaksanut juopotella joten menin nukkumaan ja heräsin yhdeltä.
he olivat koti-baarissa, menin sinne. siellä oli ihmisiä ja join kolme
olutta. lassen kanssa sovin, että lähtisimme ensi viikonloppuna kuopioon
katsomaan cmx:n keikkaa. auto pitäisi saada jostain, mutta näkisimme
muistaakseni maanantaina, lasse tulisi käymään. pohtisimme asiaa tarkemmin
kahvikupin ääressä. sanoin ettei minulla ole kahvinkeitintä, mutta olutta
voisin tarjota. se ei käynyt. kompromissiksi sovimme mehun. yöunille menin
hieman yöneljän jälkeen.
aamulla heräsin jo yhdeltätoista makoilemaan sänkyyni. olin sopinut
edellisenä iltana paulan kanssa että menemme katsomaan elokuvaa niagaraan.
paula kyseli olisinko lähdössä, en millään olisi jaksanut mutta hän sai
suostuteltua. hän kävi syömässä pari juustohampurilaista ennen elokuvaa,
olin juuri juonut lasillisen aamupalaa enkä ottanut mitään. elokuvan
jälkeen paula kävi syömässä pari juustohampurilaista lisää, söin itse
kolme. paula haki pyöränsä akun kämpän ulkopuolelta, myös siinä on rengas
jotenkin rikki. kotona rupesin lukemaan niin kauan kunnes nukahdin
päiväunille, joiden jälkeen luin lisää. matin kanssa tekstiviestittelin,
että hän antaisi demoja mukaan ollille popcity-kiertueelle. saisin ne sitä
kautta. kello olikin kohta kaksi yöllä ja huomasin kirjoittaneeni hieman
nettipäiväkirjaa.
ma 21.11. 362 päivää jäljellä
heräsin muutaman kerran päivän aikana. yhdeltätoista, kolmelta, viideltä.
viimeisen kerran kuudelta. joka kerralla olin aikonut jäädä hereille,
mutta tuli tylsää ja oli pakko mennä nukkumaan lisää. päivisin on aina
tylsää. en muistanut soittaa sepolle viikonloppuna vaikka olin luvannut,
tuumailin pitäisikö nähdä tänään. olisi varmaankin parempi nähdä
iltapäivemmällä eli soittelen hänelle huomenna. aamulla pitäisi mennä taas
sosiaalitoimistoon, tampereella saa käydä selittelemässä yhtenään.
kuopiossa sai vain viedä lappuja, silti tutut virkailijat rupesivat
lopulta tervehtimään nähdessään muulloinkin. samoin kuin työvoimatoimiston
tutut virkailijat. paula kysyi lauantaina kuinka oikein pääsen aina
kaikkiin piireihin niin helposti.
lähdin palauttamaan kirjaa pääkirjastoon, siinä oli ollut vain kahden
viikon laina-aika. pidin sitä melkein viikon. kirjastolla oli tietokone
vapaana, kävin kyselemässä lasselta minä päivänä hänen pitikään käydä
luonani päivämehulla. tänään, mutta tohtori oli sairastunut ja hän
kävisikin jonain toisena päivänä siellä ja päivämehulla. sovimme, että
emme ehkä menisikään kuopioon viikonloppuna. en keksinyt muutakaan, lähdin
kaupan kautta kotiin kirjoittamaan ja lukemaan.
posti oli tuonut jonkun sähkölaitoksen lehden. olin hieman pettynyt
siihen, mukana ei ollut ensi vuoden kalenteria, ei edes ristikkoa. toista
oli kuopion energian asiakkaana. ehkä myös tampereen sähkö muistaa vielä
jollain yllätyksellä. olen kuitenkin maksanut keskimääräisen kuukauden
sähköstä tampereella yli puolet enemmän kuin kuopiossa. en usko
kuluttaneeni mikroaaltouunia niin paljon pesukonetta ahkerammin.
tuija lähetti tekstiviestin päivällä kahden vuorokauden hiljaiselon
jälkeen. hän kysyi mitä kuuluu. sävy oli positiivinen ja vastasin samalla
mitalla. en vastannut rehellisesti koska en tiennyt onko hän kuullut
sensaatiohuhuja viikonlopulta. esimerkiksi huhut vuoden kuluttua olevista
kihlajaisista ovat saattaneet levitä nopeasti. tyrin paljon asioita
väärinkäsityksillä. asioita on helppo tyriä, jos ei jaksa oikaista huhuja.
jaksan harvoin, asiat tullaan kuitenkin käsittämään aina eri tavalla kuin
ne ovat oikeasti. miksei ihmisillä saisi olla toisistaan poikkeavia
käsityksiä elämäntavoistani tai miksei voisi tulla jopa uusia käsityksiä.
tosin tässä tapauksessa ei tarvitse selittää mitään. 362 päivää
jäljellä.
ti 22.11. uskalsin pikkuhumalassa kertoa huhun
en viitsinyt nukkua ennen kuin kävin sosiaalitoimistossa aamukymmeneltä.
lueskelin ja kävin suihkussa. virkailija oli taas puhelias, ja koska olen
itsekin, hän halusi jutella pitkän aikaa kaikenlaista yleistä. sen jälkeen
noin puoli yhdeltätoista pääsin nukkumaan ja nukuin kuutisen tuntia.
olisin voinut nukkua kauemminkin, mutta halusin lähteä kirjastoon lukemaan
lehtiä. kävin samalla päivittämässä nettisivua hieman huolellisemmin,
huomiseksi jäi vielä jotain korjailtavaa. en soittanut sepolle, mutta
sovimme irkissä että menisimme huomenna kahville iltapäivällä. hän pyysi
mukaan katsomaan von tierin uusinta elokuvaa niagaraan, en halunnut. niin
kuin tarantino, von trier voisi olla ihan mukava tyyppi jos ei tekisi
elokuvia.
jostain tuntemattomasta puhelinnumerosta oli tullut puhelu, soitin siihen.
hanna. hän oli soittanut myös lauantaina tuntemattomasta numerosta,
toisesta, otin numeron muistiin. kaupasta hain leipää ja mehua ja
ranskalaisia. luin jostain että ranskalaisia perunoita saisi nykyään
kokonaisina perunoina. en tosin sen tarkemmin tiedä millä nimellä niitä
kutsutaan tai mistä niitä saa. uskalsin pikkuhumalassa kertoa tämän huhun
viime viikolla jollekin, mutta he vain nauroivat. pitää varmaankin etsiä
sellainen jostain luontaistuoteliikkeestä, tai edes artikkeli jostain
tiedelehdestä, jos oikea maksaa liikaa. aivan varmasti olen lukenut
sellaisista.
kauppakeskuksessa oli joku sammunut suljetun kahvilan edustalle. ihmiset
vain vilkaisivat häntä ja kävelivät ohi, kävin siis sanomassa hänestä
infopisteeseen. menin ulko-ovelle odottelemaan näköyhteyden päähän ja
odottelin vartijan saapumista. sain puhtain mielin mennä kotiin paistamaan
kalapuikkoja ja keittämään ranskalaisia.
kotona lueskelin ja nukuin päiväunet ja kirjoitin ja luin ja katsoin
smackdownin ja kirjoittelin. ei ole ollut puhetta lassen kanssa mennäänkö
me kuopioon tänä viikonloppuna, luultavasti ei. nelli kyseli irkissä
kyytiä perjantaiksi, mutta kehotin kysymään lasselta. kohta hän olikin
lähdössä jo huomenna. ensi viikolla sieltä on huhujen mukaan tulossa
ihmisiä käymään tampereella. ihan kaikkia huhuja tosin ei kannata
levittää, jos niistä ei ole olemassa todisteita.
joku kiitteli cmx:n kysymyspalstalla marmorin soittamisesta keikalla.
onhan sekin kuultu keikalla jo ainakin kuusi kertaa. pitääkin pyytää
lauria ilmoittamaan lutakon biisilistat, tai ainakin toisen jos hän ei
molemmille keikoille mene. taidan jättää tällä kiertueella tampereen
ainoaksi keikaksi jolla käyn. siellä on mukana sentään blake ja kuusumun
profeetta ja sinne kävelee alle viidessä minuutissa. ja puolessa tunnissa
takaisin, koska pitää jonottaa taksia.
ke 23.11. olen siirtynyt ajasta iäisyyteen
heräsin siihen, kun seppo soitti parikymmentä minuuttia puhelinherätyksen
jälkeen. sovimme, että kävisimme cafe europassa kahvilla puolelta, ehdin
luultavasti siihen. olen ollut hieman ajattomana sen jälkeen, kun unohdin
kelloni kuopioon. näkisihän ajan myös kännykästä, mutta se ei ole mukana
aina. olen siirtynyt ajasta iäisyyteen.
juttelimme kaikenlaista noin tunnin ajan. ennen tapaamista olin vienyt
valokuvat kehittämöön, hain ne lähtiessä kirjastoon. tietokoneinden
varauksessa oli tullut joku sekaannus enkä jaksanut jäädä väittelemään, ei
nettiin olisi ollut mitään asiaa. lähdin lukemaan rästiin jääneitä
aikakauslehtiä. hieman ennen sulkemista päätin käydä pikaisesti katsomassa
kommentit galleriasta, 10 uutta. vastailin joihinkin ja kävin katsomassa
mitä tuijalle kuuluu. joku oli kommentoinut hänelle, ettei kannattaisi
murehtia, kyllä miehiä riittää. niin kuin naiset ja homot sanovat aina
kaikille. tuija oli vastannut ettei hän kelpuuta kaikkia. niin kuin naiset
sanovat aina kaikille vaikkei olisi syytä. olen itse aina kelpuuttanut
kaikki naiset eikä heillä ole ollut mitään sitä vastaan.
kirjaston jälkeen soittelin markuksen kanssa, heillä olisi keikka klubilla
illemmalla ja näkisimme sitä ennen. sovimme tapaamisen klubille.
siljallekin soitin, en ollut jaksanut vastata hänen puheluunsa aiemmin.
hän olisi tulossa seuraavana päivänä eli torstaina tampereelle johonkin
messuille tai johonkin. sen jälkeen olisi aikaa tavata, sanoin että hän
voisi soittaa vartin ennen kuin näemme jossain. paistoin kotona
hernekeittoa ja mietin ketä voisi pyytää mukaan klubille. kännykkäni
muistissa on enemmän numeroita kuin ihmisiä, joiden kanssa olen
puheväleissä. lähdin yksin.
markus oli hakenut stockmannilta tussin. tänä iltana ei kannattaisi sammua
ensimmäisenä. hain oluen ja juttelin bändin tuttujen ja hieman
tuntemattomienkin kanssa. ensin soitti reckless love. yleisöä ei ollut
niin paljon, että heitä olisi yleisöksi voinut kutsua. myös riikka saapui
rainbowcrashin aikana, mutta olin koko illan niin kuin en olisi nähnytkään
häntä. mietin ottaisiko hänelle käyttöön se-artikkelin, mutta se olisi
liian määräinen.
jussi kuopiosta oli tullut popcity-kiertueelle mukaan huvikseen. hän oli
kovassa humalatilassa. hän pahoitteli kuinka oli kohdellut minua tylysti
viime perjantaina ennen apulannan keikkaa. ei ollut lisännyt nimeä
listalle. hänellä oli ollut kymmenen tunnin työpäivä takana ja vitutti.
pyysin, että antaisiko asian olla, se ei haitannut lainkaan. sanoin ehkä
tulevani kuopioon perjantaina jos saisin kyydin jostain. hän sanoi että
tulisin heidän mukaansa perjantaina bussilla ilmaiseksi, kysyisin lupaa
reetalta. join toisen oluen sideshow zombiesin keikan aikana, jonka
jälkeen lähdin saunomaan pikaisesti lähinnä teemun kanssa. olin niin kuin
olisi hienoa käydä keikan jälkeen saunomassa.
kenelläkään ei ollut suihku- tai mitään muutakaan saippuaa, mutta ei se
ole ennenkään saunomista estänyt. kenelläkään ei ollut myöskään mitään
hajusteita, ei se mitään, haisisin mielelläni miehekkäältä. sanoin
teemulle että tulisin heidän mukanaan perjantaina kuopioon. hän ehdotti
että tulisin jo huomenna mukaan turkuun, samallahan se menisi jos siellä
olisi yöpaikka. pitäisi vain kysyä ensin reetalta. en ole ikinä ollut
vaikea ylipuhuttava lähtemään johonkin, lupasin teemulle että lähden.
säätää pitäisi yöpaikkojen ja cmx:n keikan ja paluumatkan kanssa, vaan
eipä työttömällä muutakaan tekemistä ole.
to 24.11. en lähtenyt johonkin väsymisen vuoksi
tuli keskeytys kirjoittamiseen yöllä. ennen kuin tuli tilaisuus kysyä
reetalta matkoista ehdin vielä seurata puolet svatin keikasta. hän
keskusteli kuitenkin jonkun kanssa, menin siksi aikaa istumaan markuksen
seuraan. kerroin myös hänelle, että lähden huomenna turkuun jos saan
luvan. voisin valokuvata rainbowcrashin keikan sielläkin. reetta kävelikin
samalla ohitsemme ja markus kysyi saanko tulla mukaan, saan. reetta oli
hieman sen näköinen että kai se on pakko luvata koska olin läsnä
tilanteessa. join siis oluen loppuun ja lähdin takahuoneeseen
keskustelemaan asiasta. hän sanoi että olisi voinut ilmoittaa aiemmin,
juttelin samalla mukavia ja sain hänet hymyilemään. toivotin itseni
lämpimästi tervetulleeksi. hän toivotti hyvää yötä ja lähdin
käveleskelemään ulos.
jeejeessä join vielä oluen ennen kuin lähdin kämpälleni kirjoittamaan ja
juomaan lisää olutta. pitäisi saada nukuttua yön aikana, jaksaisi olla
pirteänä neljä päivää ja kolme yötä. muutamaa minuuttia ennen kolmea sain
puhelun. en saanut lupaa kirjoittaa mitä sen jälkeen sattui vaikken edes
kysynyt.
viimeisen oluen jälkeen kysyin menisimmekö nukkumaan, hän sanoi lähtevänsä
kämpälleen yöksi. miksi, kysyin. hän valitteli että kirjoittaisin siitä
kuitenkin nettiin. lupasin etten kirjoita niin kuin aina ennenkin olen
luvannut. hän sanoi että niin olen aina ennenkin luvannut. menimme
nukkumaan.
piti nukkua paljon, en nukkunut lainkaan yön tai aamun aikana. laskin
soimassa olleen cd:n perusteella, että puhelimensa piippasi tyhjähköä
akkua kahden minuutin välein. televisiota en sentään ruvennut katsomaan.
kello oli herättämässä puoli yhdeksältä, hän halusi nukkua ainakin hetken,
otin herätyksen kokonaan pois. hänellä oli tärkeitä luentoja mutta hän jäi
mieluummin nukkumaan viereeni. ehdin torkahtaa ennen kuin heräsin
puhelimen muistutukseen, että pitäisi lähteä turkuun. poistin muistutuksen
ja lähetin markukselle viestin etten lähdekään vaikka mieli tekisi.
heräsimme puoli yhdeltä.
hänen lähdettyään ilmoitin myös rimelle ja heidille etten tulekaan
turkuun, en jaksa. se oli totta, en jaksanut säätää mitään ja teki mieli
nukkua. nukuin iltakuuteen. varmaankin ensimmäistä kertaa ikinä en
lähtenyt johonkin väsymisen vuoksi. vaikka oli tilaisuus ja olin luvannut.
olen vanhenemassa. ei siinä varmaankaan mitään häpeämistä ole, en muista
kenenkään sanoneen että joku olisi joskus nuorentunut. nuoreneminen on
yhtä harvinaista kuin ilo ilman viinaa, mikä on tietenkin
mahdollista.
janne soitteli ja krista tekstiviestitteli että mitä tekisin illalla. he
olisivat molemmat juopottelemassa eri paikoissa, janne baarissa ja krista
jossain muualla kuin baarissa. mietin mitä tekisin itse, voisin juopotella
mutta kumman kanssa. ratkaisin tilanteen etten juopottele baarissa enkä
missään muuallakaan. hain kaupasta suklaalevyn.
kävin käveleskelemässä kirjastossa ja kaupungilla. rautatieaseman
takaovella vartijat pitivät paria ihmistä maassa, raudoissa, aloillaan. en
viitsinyt katsoa heitä, kauempaa olin ehtinyt vilkaista että toisella tuli
verta naamasta. keskustassa etsin riikan taannoin mainitseman paikan,
josta saa hienoja paitoja ja sukkia ja vaikka mitä. riikka oli sanonut,
että siellä on myös kekkospaitoja. hän tietää mitä haluan kuulla naisen
sanovan. voisinkin käydä siellä huomenna jos heräisin johonkin aikaan.
voisin käydä nettailemassakin täysiä, päivittämään en rupea ainakaan
viikkoon. uhmaikä.
kävelin takaisin rautatieaseman kautta. kaksi raudoitettua miestä oli
viety pois, toisesta oli jäljellä vain veriläiskä. mietin voisiko
sellaisesta verimäärästä kloonata ihmisen vai kuinka se tehdään. en ole
ikinä kloonannut ketään, voisi kokeilla joskus. kloonaaminen voisi olla
ihan kivaa puuhaa, pitää vain hommata oikeat välineet jostain. itsestäni
en tosin halua tuoretta versiota. ihmisenä hänestä tulisi tietenkin täysin
erilainen, mutta tällä naamalla hän saisi turpaansa liian
helposti.
lauri soitti yhdeltä yöllä, hän oli ollut cmx:n keikalla lutakossa. muille
keikoille hän ei luultavasti pääsisi tällä kiertueella, mikä oli hänenkin
mielestään ihmeellistä. olemme jo tottuneet siihen, että ainakin kaksi
käydään katsomassa jossain. varsinkin nyt kun asun tampereella ja yhtä
lähistöllä on seinäjoki, turku, pori, helsinki, hämeenlinna, lahti, kaksi
kertaa jyväskylä. ja kuopio. varsinkin nyt, kun he soittavat erilaista
settiä kuin yleensä keikoillaan. varsinkin nyt, kun he soittivat
esimerkiksi lutakossa melkein kaksi tuntia. eikö heillä muka ole
parempaakaan tekemistä, menisivät töihin.
mistähän sitten kirjoittaisin. taustalla pyörivään mtv3:n chatiin joku
kirjoitti juuri kukkien antamisesta. sini sanoi joskus ettei hän juurikaan
välitä jos joku antaa hänelle kukan lahjaksi. olin onneksi ehtinyt
humalassa sopia hänen kanssaan että kasvattaisimme yhteiset rastahiukset.
se olisi mielestäni romanttisempaa kuin ainainen kukkien roudaaminen.
annoin joskus paulalle varastamani muovikukan lahjaksi, mutta otin sen
pois ja annoin sen riinalle. kenellehän muille olen antanut kukkia,
ostettuja tai luonnosta tai muovisia. aikajärjestyksessä sarille,
nooralle, annalle, heidille, riikalle, kristalle. ehkä joillekin
ylioppilaille joskus, en muista, niitä ostetaan tavan vuoksi. ostinkohan
marialle viime keväänä tai heidille vuosi sitten. heidille taisin tehdä
kortin johon liimasin paperimassasta tehdyn kukan, en ainakaan muista
ostaneeni. pitäisiköhän ruveta kukkakauppiaaksi.
su 27.11. jessica simpson
perjantaina heräsin iltapäivällä puoli neljältä ehtiäkseni katsomaan
kekkospaitoja, ehdin. en ostanut vielä, siellä oli pari muutakin hienoa
paitaa. kirjastossa piipahdin kolmen tunnin ajan lukemassa lehtiä ja
nettailemassa. kotona söin ja katselin televisiota ja kirjoittelin.
päähäni on alkanut koskea toisinaan ilmeisesti liika monitorin
tuijottaminen. otin pari mikon jättämää lääkettä. en aikonut juopotella,
ei tarvitsisi siis kysyä erikseen onko ne kolmiolääkkeitä. tai että mitä
pillereitä ne edes ovat ja paljonko niitä voi ottaa. tuntuivat ne
helpottavan. hyvin pärjättiin kivikaudellakin vaikkei saatu
reseptilääkkeitä liiasta monitorin tuijottamisesta.
lasse soitti puoli kahden aikaan yöllä, että saisinko janos valmusen levyn
lainaan. he olivat lähdössä hänen haudalleen uuteenkaupunkiin ja
tarvitsisivat tunnelmamusiikkia. lasse kysyi ohimennen lähtisinkö mukaan,
autossa olisi tilaa vielä yhdelle. lähdin, koska ei ollut aikaa miettiä
asiaa tarkemmin.
haimme lassen kämpältä kotiviiniä matkaevääksi ja katsoimme kartasta missä
on uusikaupunki. rupesin juopottelemaan enkä muistanut että olin syönyt
aiemmin lääkkeitä. ihmettelin vain kun heräsin seuraavana iltana kotoani,
että mitä vittua viime yönä tapahtui.
puhelimen muistista olin pyyhkinyt edelliset puhelut. ainakin siis
itsesuojeluvaistoni toimii. viimeisen puhelun kesto oli neljä sekuntia.
soitin lasselle kysyäkseni mitä sattui, ei kummempia, olin kaatunut
johonkin ojaan paluumatkalla ja vaatteeni saattaisivat olla märkänä.
sekaisin olin hänen mukaansa ollut. housut ja sukat ja kengät olivat
kastuneita, mustelmia oli jaloissa ja käsivarressa ja kämmenessä. en
muistanut että olin syönyt jotain lääkkeitäkin, lähetin lasselle vielä
viestin etten juo hänen kotiviiniään enää ikinä. kristalle soitin että
lähdetään kahville, se sopi, näimme keskustorilla. kävin syömässä
hesburgerissa ennen kuin lähdimme jeejeeseen juopottelemaan.
matkalla krista sanoi, että hänellä olisi ollut enemmän ikävä jos en
kirjoittaisi nettipäiväkirjaa. olimme illan ensimmäiset asiakkaat. krista
on muuttamassa jyväskylään tammikuussa, hän sai houkuteltua että
muuttaisin sinne. valitettavasti on yli kymmenen minuuttia aikaa miettiä
eli en olekaan muuttamassa. olimme myös illan viimeiset asiakkaat.
krista tuli luokseni yöksi. hieman ennen viittä joku yritti soittaa
tuntemattomasta numerosta, en vastannut. luulin että se olisi mikko, mutta
myöhemmin tajusin että sehän oli tietenkin keskiviikon yövieras. luulin
nähneeni hänet ohimennen jeejeessä, tosin en nähnyt häntä uudestaan. en
muistanut etsiäkään tarkemmin.
herättyämme kävimme kristan kanssa hakemassa kaupasta krapulasyömistä
kaupasta ja pitseriasta. krista kysyi jossain vaiheessa kenen julkkiksen
kanssa menisin naimisiin jos saisin valita. osasin vastata hieman liian
nopeasti, että jessica simpsonin. sen jälkeen krista kysyi kauanko luulen
heidän avioliittonsa kestävän nickin kanssa. vastasin kysymällä kuinka
monelle kaudelle heillä on sopimus siitä ohjelmasta.
nukuin vielä pari tuntia ennen kuin krista lähti kämpälleen. hengailin ja
kuuntelin radio suomesta john lennon -muisteloita ja torkahtelin välillä
kevyesti. krista ilmoitti ettei viime yöstä saanut kirjoittaa. en tiennyt
mitä siitä ei saisi kirjoittaa enkä huomannut edes kysyä. olin jo ehtinyt.
yöllä kahdeltatoista heräsin kunnolla, noin kahdelta lähdin kävelylle
ennen kuin avasin tietokoneen.
ti 29.11. keksin paljon asioita
maanantaina piti käydä iltapäivällä katsomassa varjoja paratiisissa
-elokuva niagarassa. katselin silti mieluummin unia kämpälläni, vaikka ne
olivatkin liiallisen nukkumisen jälkeisiä painajaisia. noin kuudelta
heräsin käymään kirjastossa ennen elokuvakerhon elokuvaa. lainasin pari
lehteä ja piipahdin tietokoneella lisäämässä irc-galleriaan kuvan janos
valmusen haudalta. irkissä sanoin kristalle, että lähtisi jeejeeseen
myöhemmin. niin kuin aina maanantaisin, siellä maksaisi oluet yhden euron.
lopulta paikalla olivat lisäkseni aku, krista, mikko, paula, sini ja
tatu.
elokuvan jälkeen kävin ensin syömässä kotona. krista soitti, että hänen
bussinsa kaupunkiin lähtisi kello 23.25. myöhästyisin siitä, mutta sini
olisi luultavasti pitämässä hänelle seuraa. kohta krista soitti ettei
bussia tullutkaan eikä hän viitsisi kävellä eikä uskaltaisi pyöräillä.
harmitti, mutta parin minuutin kuluttua hän ilmoitti kävelevänsä. söin ja
lähdin kaljoittelemaan.
'sulla on tuommonen ajatusvihko', krista sanoi, kun otin ruutuvihkon
esille. 'joo mutta se on aika tyhjä', yritin vitsailla. en onnistunut.
vihko ei ollut kovin tyhjä. olin ottanut sen esille jotta paula saisi
piirtää sinne jotain. valomerkin jälkeen paula lähti kotiinsa jeejeestä,
muut siirtyivät sputnikiin odottamaan valomerkkiä. rakastuin lihavaan ja
kaljuun mutta partaiseen baarimikkoon. hän osasi ulkoa therapy?n
troublegum-levyltä kakkosbiisin nimen, kun kävin pyytämässä sitä.
valomerkin jälkeen lähdimme suunnilleen kaikki omiin koteihimme. sinin
kanssa kävin kämpälläni keskustelun, jota olisin halunnut jatkaa
pitempäänkin. hänen mielestään nettipäiväkirjapersoonani on alkanut
vaikuttaa omaan persoonaani. vaikka muistaakseni noin joka vuosi olen
huomauttanut ettei kannata uskoa ihan kaikkea mitä täällä lukee. keksin
paljon asioita ja suhteutan oikeasti tapahtuneita valitsemaani linjaan.
sini kysyikin mitä järkeä siinä on. ei mitään, mutta niin kauan kuin tätä
joku jaksaa lukea, aion kirjoittaa tätä. olenhan myös noin kerran vuodessa
lopettanut kirjoittamisen kokonaan.
en osaa edelleenkään nähdä mitään väärää siinä, etten kirjoita tätä
itselleni vaan jollekin muulle. miksi jaksaisin roudata lisää bittejä
internetiin jos kirjoittaisin vain itselleni. tietenkin vanhojen kliseiden
mukaan kaikki taide pitäisi tehdä vain itselleen. eihän siinä ole mitään
järkeä. tosin ei taiteessa ole muutenkaan mitään järkeä, taiteeseen ei ole
ikinä hyväksytty läheskään yhtä paljon sattumia kuin oikeaan elämään. ja
luultavasti ensimmäistä kertaa ikinä kukaan edes viittaa nettipäiväkirjaa
taiteeseen.
sini on pitkästä aikaa mielenkiintoisin tapaamani ihminen. olen siis
ainakin joskus ihastunut ihmiseen, jota siedän vielä puolenkin vuoden
kuluttua. se tosin johtui olosuhteista. ensimmäiset keskustelut käytiin
kahdeksansadan kilometrin ajan vierekkäin, ei kasvokkain. nykyään sini ei
enää pelkästään synnytä ajatuksia ja tunteita, hän osaa myös kuolettaa
niitä. hän ei osannut enää sanoa mitä hän ajattelee minusta muuta kuin
että olen itserakas. olin ylpeä siitä että myös hän oli lukenut tätä
hieman liian tosissaan. aiemmin olin huomauttanut pitäväni enemmän
ihmisistä, jotka eivät lue tätä. en tajunnut kysyä yksityiskohtia vaikka
kaipasin niitä. pitää palata aiheeseen myöhemmin. lempiaiheeni.
tuijasta ei ole kuulunut yhtään mitään tasan viikkoon. ehkä hän on
löytänyt nettisivuni, yleensä olen ihan siedettävä tyyppi siihen saakka.
pitää taas ensi vuodeksi keksiä jotain muuta, tällä kertaa olen
keskittynyt ylpeyteen. masentunutta tekstiä en ole vielä jaksanut
kokeilla, sitä on niin tylsä lukeakin. ja se saattaa hävettää jälkeenpäin,
jos miettii jonkun ottaneen tosissaan kaiken. saattaisin jopa masentua
oikeasti, jos sinin heijastusteoria on totta.
ke 30.11. puhtaat vaatteet sosiaaliseen kanssakäymiseen
heräsin iltapäivällä siihen, kun krista soitti väärään numeroon. ajoin
parransänget ja lähdin suihkun jälkeen huvikseni irkkaamaan pariksi
tunniksi kirjastoon. pekka pyöräili vastaan, hän oli menossa kristan luo.
krista kysyi irkissä voidaanko olla kavereita vaikkei hän olekaan
muuttamassa jyväskylään. ehkä, vastasin. kohta hän soitti yritänkö
tahallaan haastaa riitaa, hän vaikutti olevan tosissaan. vastasin niin
kuin ajattelin, eihän sitä ikinä tiedä voidaanko me olla kavereita,
yritetään. kavereita tulee ja menee. kolmen sukupolven kuluttua yhtään
kenellekään ei ole yhtään mitään väliä mitä elämässäni on sattunut. tai
kahden, jos alan laskea tästä hetkestä. ja miksi alkaisin.
krista oli kaljoittelemassa pekan kanssa, lähdin kotiin syömään. kävin
varaamassa pyykkivuoron perjantaiaamuksi kello 7-14 ja soitin neiti ajalle
mikä päivä tänään on. keskiviikko. luin taas yhden finlandia-ehdokkaana
olleen kirjan, juuri kun niitä tuli kuusi lisää luettavaksi. 152 jäljellä
pikaisen laskun mukaan, saatoin seota laskuissa. viimeksi laskin niitä
olleen muistaakseni yli kymmenen vähemmän. vielä lukiossa olin
vahvimmillani matematiikassa, nyt en enää siinäkään.
hieman ennen yhtä yöllä lähdin päiväunien jälkeen oluelle jeejeeseen. en
pyytänyt ketään mukaan eikä siellä ollut tuttuja, luin siis aamulehden
samalla. iltapäivälehdet olivat jossain enkä jaksanut etsiä niitä koska
ihmiset tuijottivat. kiersin vielä katsomassa yo-talon joulukuun tarjonnan
ilmoitustaululta. hämeenkadulla soi jonkun baarin ulkokaiuttimesta
therapy?n versio diane-biisistä. halpojen neonkylttien ansiosta se
vaikutti hyväosaisten paikalta, en jaksanut katsoa nimeä. teini-iän
suosikkibänditkään ei ole enää samoja kuin ennen.
kokeilin kämpälläni onko lapsuuden suosikkibändit samoja kuin ennen.
queenin varhaistuotanto ainakin on. on ymmärrettävää, että perustetaan
vaikka huono bändi, jos ei muuten saada naisia. mutta enemmän ihmettelen
miksi ihmiset kuuntelevat kyseisiä bändejä. korn, system of a down,
marilyn manson, coldplay, queens of the stone age, slipknot, tool, a
perfect circle, limp bizkit, white stripes. viimeksi mainitulla on tosin
ainakin yksi hyvä musiikkivideo. musiikki oli sisällötöntä mutta
äänettömänä se vakuutti hetken. ehkä juuri kaunis pinta miellyttää
ihmisiä, hienot logot ja videot ja nettisivut ja levyjen kansilehtiset.
samalla tavalla kuin mielenkiinnottomat ihmiset yrittävät herättää
huomiota kauniilla vaatteilla. tulee mielikuva että pikkurankka pörinähevi
on myös musiikkina hyvää.
joku kuitenkin keksii taas etten ole edes kuunnellut kyseisiä bändejä. en
kuuntele niitä samasta syystä kuin kyllästyn huonoista elokuvista, lopetan
kesken huonot kirjat, en pidä merkityksettömistä ihmisistä ja niin
edelleen. pikkurankkaa pörinäheviä. pitäähän tältäkin vuosikymmeneltä
jäädä jotain naurettavaa musiikkia ruotsipopin lisäksi.
muistin kotona etten saanut kirjoittaa keskiviikkoillasta mitään, poistin
siitä hieman tekstiä ja erisnimen. rupesin kirjoittamaan hieman väkisin,
en jaksanut miettiä mitään järkevää. ihan vain sen vuoksi, koska
mtv3-chatissa oli sopivat juontajat enkä halunnut keskittyä. pitää
muutenkin yrittää valvoa, että jaksaisin perjantaina pysyä hereillä
pyykkivuoron ajan. saan sitten lauantaina pukea puhtaat vaatteet illan
sosiaaliseen kanssakäymiseen.
joulukuu
palautteet:
ei vielä palautetta
anna palautetta:
|
