MILLENNIUM 2007
toukokuun plokikirja
huhtikuu
seuraavana päivänä kävin tiktakin teekkarikeikalla hervannassa.
vappuaattona sain olla rauhassa eli nukuin iltakuudesta aamukuuteen.
toukokuun ensimmäisenä tiistaina kävin kristan kanssa työttömien
viikottaisella kevätretkellä jankan keskustassa. kiersimme kirjaston
kautta shellille kahville. krista joi veden. kotimatkalla kävimme vielä
sparissa. seuraavana päivänä oli taas elokuvatrivia, jonka voitimme
akselin kanssa. mukana oli myös lauri ja mikko ja paula, joista lauri sai
palkintoaterian itselleen. mikko ja paula muuttaisivat seuraavana päivänä
kuopioon eivätkä ehtisi käyttää kuponkeja. jatkoimme iltaa vanhaan
monttuun, jossa olimme joka satavuotisen hetkemme 01:02:03 04.05.06,
kaljalla tietenkin. trivial pursuitin alussa muut voittivat itselleen
muutaman pelimerkin, nolotti pysyä nollilla. sain niitä lopulta neljä eli
meni kohtalaisesti. en muista kuka voitti, ei kiinnosta.
seuraavana päivänä oli finnkinolla viiden euron päivä, jolloin elokuvat
maksavat vähemmän. jukka oli aiemmin kehunut v niin kuin verikosto
-elokuvaa, kävin katsomassa sen. se oli huonoin elokuva, jonka olen
nähnyt. saavuttuani kotiin nelli sanoi lähtevänsä kuopioon seuraavana
päivänä henkilöautolla, miron kyydillä. sama miro, jonka löysin jostain
internetin kimppakyytipalvelusta, jonka kyydillä joskus piti käydä
kuopiossa. kerroin lähteväni mukaan, jos autoon mahtuu. pistin viestin
mirolle, joka soitti seuraavana aamuna, mahtuu. lähtö olisi kuuden tunnin
kuluttua terveydenhoito-opiston pihalta. sinä aikana ehdin pakata
viikonloppuna tarvittavia tavaroita, lähinnä hammasharjan ja sukat. pari
oluttakin otin mukaan matkaevääksi. emme keksineet miksi hän ei olisi
voinut hakea meitä jankasta, mutta ei se mitään, kyyti olisi halpa ja aina
ihmisiä muutaman tunnin kestää vaikkei toimeen tulisikaan.
miro ilmoitti myöhästyvänsä puoli tuntia, odottelimme nellin kanssa
oppilaitoksen pihalla olevilla keinuilla. piha näytti niin hyvältä
paikalta pitää festareita, että suunnittelimme vaihtavamme nykyisen
kämppämme oppilaitokseen.
miro saapui kohta, autossa oli jo joku matkaaja ja kohta saapui kyytiin
toinenkin pasi. hänen pitäisi olla kolmen tunnin kuluttua kuopiossa
ehtiäkseen junaan. miro ajoi nopeasti ja luotettavasti kunnes huomasi
ettemme ehtisi kuopioon kolmessa tunnissa. pysähdyimme kahville, nellin
teki mieli tupakkaa, joita hän poltti tauon aikana kaksi. emme nellin
kanssa tienneet milloin olemme lähdössä pois, sunnuntaina tai maanantaina,
emme siis luvanneet tulla paluumatkalla samalla kyydillä. mutta ehkä. jäin
pois kuopion torilla ja muutaman puhelun jälkeen kävelin jannen ja tatun
kämpälle. oluen juotuani lähdimme viemään musiikkia k-klubille, jossa
illan musiikista vastasi duo 'janne & janne'. siwasta hain päivän
ateriaksi hampurilaisen, muutaman riisipiirakan, omenan, mehua ja olutta.
istahdimme kuopionlahdelle piknikille johonkin porukkaan, josta joku tunsi
jonkun. ihmiset saapuivat pikkuhiljaa, nelli, riikka ja tatu jannejen
lisäksi, poliisiautokin kiersi. joitakin poliisit kävivät hätistelemästä
kaljoittelemasta, meille he eivät sanoneet mitään. istuimme puulavalla ja
meillä oli ruokaa, tyhjät olutpullotkin joku oli käynyt juuri keräämässä.
luultavasti näytimme siltä kuin pitäisikin, että meillä ei olisi hauskaa.
mikä ei tarkoita että olisi ollut.
kaljoittelimme hetken, tuli kylmä, jannet lähtivät soittamaan levyjä
klubille ja loput lähtivät uudestaan jannen ja tatun kämpälle. matkalla
teimme tietyömaan eristysnauhasta itsellemme kravatit, joita riikan kanssa
pidimme kaulassa loppuillan. myös juho ja mikko saapuivat jannen ja tatun
kämpälle ennen kuin ehdimme kiertää k-klubin kautta henry's pubiin.
henry's pubissa istuin riikan kanssa viinibaarin puolella, kun tatu tuli
istumaan viereemme. hän katsoi hetken tilannetta ja kysyi häiritseekö hän,
onko meillä jotain juttua. 'sinutellaan', vastasin. sain ruusun joltain
jannen kaverilta, annoin sen riikalle. lähtiessä kuljetimme kukan
vesitupissa hieman lonkeroa ulos baarista. emme muistaneet juoda
sitä.
riikan käydessä jossain tein merkintöjä seinällä olevaan kalenteriin,
kostoksi. helmikuussa käydessään hän teki merkintöjä pöytäkalenteriini,
17.2. "ystävän"päiväpileet + tuparit + riikka tulee! muista
ryypätä! ja 19.2. maksa velat riikalle! ja 24.2. vaihda
alkkarit ja 31.3. laita rahat riikalle! ja 15.4. riikka m:
tilinumero: soita ja varmista riikalta ja 23.4. jyrki-nimi ympyröity
kalenterista sekä treffit heidin isän kans, velkaa riikalle 50 e ja
28.4. vaihda sukat! ja 12.5. alleviivattu suomalaisuuden päivä sekä
käy kakalla! ja 5.8. vie sukat
sukkamehupuristamolle!
seuraavana iltana kävimme kaljoittelemassa k-klubilla. ensin kuitenkin
kävimme kuopionlahdella pussikaljalla. paikka oli eri, lähempänä
venesatamaa vai mikä uloke siinä pönöttää. tältä paikalta poliisit tulivat
hätistelemään meidät kaljoittelemasta, 'oluen juominen ei ole suotavaa
julkisella paikalla'. en ollut parin oluen jälkeen tarpeeksi humalassa
pyytääkseni tarkennusta mitä baareissa yleensä tehdään. siirryimme
viereiseen puistoon, jonka nimen joku sanoi mutten muista sitä. kallaveden
lukion takana oleva. siinä joimme jäljellä olevat oluet ennen
siirtymistämme klubille, juho, markku, mikko, paula ja riikka lisäkseni.
klubilla keksimme riikan kanssa jostain, että on pakko saada taukki-kuvia, sikailemisesta
baarissa. kävin siis tiskiltä kysymässä läpinäkyvää teippiä jukalta,
löytyi. venytimme teipillä nenät ja ylähuulet ylöspäin. emme onneksi
olleet tarpeeksi humalassa pitääksemme teippejä koko loppuiltaa
naamoillamme. irrotetuista teipeistä sai kätevästi kahvat tuoppeihin.
riikka lähti, en itsekään jaksanut enää kauan, lähdin nukkumaan noin
viisitoista minuuttia riikan jälkeen.
seuraavana aamuna nauratti edellisen illan teipin lainaaminen. jukka
hyvyyttään antoi teipin, luuli että aikuiset ihmiset varmaankin
tarvitsevat sitä johonkin erityiseen tarkoitukseen. ehkä korjatakseen
jotain niin kuin teipillä joskus korjataan. me pistimmekin sitä
namoihimme, lähtiessä vielä teippasimme tuopit niin että niiden
kuorimiseen ja pesemiseen menee mahdollisimman paljon aikaa.
soitin nellille, hän oli lähdössä junalla takaisin tampereelle jannen ja
pyöränsä kanssa. hänellä ei ollut lukkoa pyörään, sanoin antavani siihen
omani lainaan, pyörässäni oli kaksi, minkä lisäksi siinä on rengas rikki.
en siis tarvitsisi lukkoa ihan heti. hetken mielijohteesta sanoin myös
lähteväni mukaan tampereelle. näimme kaupungilla hetken kuluttua, haimme
tavaroita toisen jannen ja tatun kämpältä, ruokaa ja lonkeroa kaupasta,
kirjoja ja seuraa markun ja paulan asunnolta. junamatkalla joimme muutaman
lonkeron, janne jatkoi pieksämäeltä helsinkiin, me nellin kanssa
tampereelle. junanvaihdon jälkeen vietimme aikaa ravintolavaunussa ja
omilla paikoillamme. nelli kuunteli musiikkia, luin. myöhemmin illalla
selvisi irkissä että janne oli sammunut junaansa ennen helsinkiä.
ilmoitin mirolle, ettemme nellin kanssa tulisi hänen kyydillään kuopiosta
tampereelle. melkein heti miro soitti virallisen totiseen tyyliinsä
kysyäkseen syytä miksemme tulisi. kerroin, että olemme jo tampereella. hän
tuntui tekevän loputtomasti jatkokysymyksiä niin kuin miehen pitääkin,
pitää etsiä syitä pieniin asioihin, joihin puuttua keksiäkseen
lisäkysymyksiä. asioiden ei ole hyvä antaa vain olla, se on naisten
tehtävä. tai sitten nainen vain olisi ymmärtänyt paremmin, että jos emme
nellin kanssa tule auton kyydillä takaisin, niin emme tule. kyselemisestä
huolimatta. en tiedä kuinka paljon aikaisemmin olisi pitänyt ilmoittaa
ennenaikaisesta siirtymisestämme tampereelle. jokseenkin pettyneeltä miro
silti vaikutti. saan miehen kyyneliin, se helppoa on.
maanataina, toukokuun kahdeksantena, tapasimme akselin kanssa
sorsapuistossa. olimme suunnitelleet käyvämme jossain yksillä, mutta
mainitsin kaapissani olevista kuudesta oluesta. näimme puistossa ja
naureskelimme lokille, joka kuljetti suussaan huumeruiskua niin kuin
isoakin aarretta. kohta lokitkin alkoivat nauraa etäämmällä, luultavasti
saatuaan piikistä. siitä päättelimme niiden olleen naurulokkeja.
rumassa kävimme juomassa yhdet, vai kahdet, joiden jälkeen olimme valmiita
lähtemään pois. viimeisten ollessa lopuillaan akseli kävi vessassa, jonka
aikana pyysin yksinäisen näköistä tyttöä liittymään seuraamme. hän
liittyi. esittelimme itsemme, nessa. nessa oli turusta ja katsomassa
jotain teatterijuttuja tampereella. joimme vielä muutamat oluen, akselille
sanoin että heti meno parani kun ei tarvinnut olla kahdestaan hänen
kanssaan. samoin, hän vastasi. siirryimme sputnikiin niin kuin
maanantaisin pitää siirtyä, jos haluaa viettää aikaa neljään saakka
hyvässä baarissa. nessa sanoi ettei turussa kukaan pyydä mukaan seuraan
jos joku istuu yksin, pyysin sitä anteeksi. se oli ihan ookoo, hän
painotti että se on enemmänkin hyvä asia. joimme muutamat oluet ja
lähdimme.
seuraavana päivänä olisi ollut bill clinton -tapahtuma tampere-talossa ja
aavistukseni mukaan ympäri tamperetta. en jaksanut lähteä. olisi ollut
hauskaa, jos hän olisi ottanut valokuvan minusta. osasin silti ennustaa,
että luultavasti turvamiehet eivät olisi antaneet ehkä kameraksi
naamioitua esinettä clintonin kasvojen lähelle. eihän meistä ikinä tiedä.
vieressä olevan yliopiston katolle olisi tietenkin voinut mennä mittaamaan
katseella kuinka loiva kaari oikean puolen jääkiekkomailassani on.
sen sijaan joku mainitsi irkissä pollarilaisuudesta.
amerikassa vaikuttava lestadiolaissuunta, john pollari (1865-1945) oli
suunnan keskeinen saarnaaja. ryhmä väheksyi syntiä, eikä halunnut että
siitä nuhdeltaisiin. myös ripin merkitystä vähäteltiin, esiintyi jopa
ajatus että kerran parannuksen tehtyään ei syntiä enää tarvitse laittaa
pois. joku sanoi että john pollarin on pakko olla jotain sukua
minulle, väheksyi syntiä ja niin edelleen. hauskaa oli ainakin hetken
ajan. seuraavana päivänä oli elokuvatrivia, jonka kävimme voittamassa
akselin, laurin ja nessan kanssa. palkintoateriat oli vain kahdelle, ne
siis piti jakaa trivial pursuitissa vanhassa montussa. pääsimme pelaamaan
ensimmäisenä paikkaan hankittua uutta trivial pursuitia. olin joukkue
nessan kanssa, akseli ja lauri oli toinen joukkue. en muista kuka voitti,
emme me, ei kiinnosta.
muut lähtivät jatkoille johonkin, en viitsinyt lähteä mukaan, aamulla oli
yhdeksältä aika sosiaalitoimistoon. heräsin ajoissa, pyöräilin kristan
pyörällä ja kaikki meni muutenkin hyvin. kerroin suunnitelmistamme vaihtaa
asumismuoto pää- ja alivuokralaissuhteeseen. emme ole pariin kuukauteen
saaneet kansaneläkelaitoksesta asumistukea tulkinnanvaraisen
vuokrasopimuksen vuoksi. muuten tuskin jaksaisin edes käydä
sosiaalitoimistossa, vaikka etuuskäsittelijänä onkin mukava poika.
päivällä kävin kristan kanssa työttömien viikottaisella kevätretkellä
jankan keskustassa. kiersimme kirjaston kautta shellille kahville. krista
joi veden. työttömän ei ole hyvä passivoitua, päivissä on hyvä olla
jonkinlainen rytmi ja aktiivisuus.
nessa soitti lähtevänsä iltapäivällä takaisin turkuun, hän kysyi
näkisimmekö jossain ennen sitä. se sopi, kävimme kahvilla tammelan
aamuruskossa. kävin myös ostamassa itselleni kengät ennen kuin menimme
istumaan johonkin hämeenkadun kahvioon, en muista nimeä. yksi niistä
kahvioista, joissa asiakkaina jostain syystä näkee joko teinityttöjä tai
arabimiehiä. lainkaan väheksymättä kumpiakaan.
seuraavana päivänä tullessaan kämpällemme nelli sanoi hukanneen pyöränsä,
tai siis joku oli varastanut sen. en osannut sanoa muuta kuin kehotin
tekemään rikosilmoituksen poliisille. tuskin se siltikään löytyisi,
mummonpyörä jossa ei minkäänlaisia tunnistimia. lainaamani lukko meni
samalla, eipä se muistaakseni kallis ollut. pihdeillä katkaistava. illalla
rupesin aikani kuluksi googlaamaan tietoja entisistä tyttöystävistäni, ei
niitä paljon löytynyt. heillä on poikkeuksetta ollut muutakin tekemistä.
yhden löysin menneen naimisiin syntymäpäivänäni kolme vuotta sitten.
miehen nimeä en tunnistanut eikä se kiinnostanutkaan, emme ole olleet
missään tekemisissä vuosiin. emmekä me luultavasti seurustelleetkaan, en
muista oliko mitään sovittuna suullisesti. suulliseen sopimukseenhan
naiset aina viittaavat vaikka molemmat tietävät mistä jutussa voisi olla
kyse. naimisiinmeno syntymäpäivänäni pisti silti silmään. mistähän saisin
tietää ensimmäisestä pikku-pasista, jonka isä ei tiedä mistä lapsi
oikeasti saa nimensä.
seuraavanakin päivänä oli tylsää eikä ollut enää mihinkään liittyvää
googlattavaa. rupesin siis etsimään kuka pollarilaisuuden perustaja oli
oikeasti, eli john pollari. heti löytyi tieto, että hän on syntynyt
vetelissä, kotipaikkakunnallani, vuonna 1865. saman lähteen mukaan hän
muutti 28-vuotiaana yhdysvaltoihin saarnaamaan eli vuonna 1893. muistelin
puheiden mukaan isän isän isäni lähteneen yhdysvaltoihin 1800-luvun
lopulla pakoon tsaarin armeijaa. eli sikäli voisi olla sopivaa, mutta isän
isän isän nimi oli juhani pollari. silti samalla nettisivulla john
pollarin oikeaksi etunimeksi mainittiin johan. ruotsin kielellä lausuttuna
se siis saattaisi olla suomeksi juhani. rupesi kiinnostamaan tarkemmin,
pitää kysyä isältä joskus. kaiken lisäksi isän isän toinen nimi oli
johannes, evankelista john englanniksi, mikä sopisi hyvin kokonaisuuteen.
ja oma toinen nimeni on juhani. john. etunimeni nimipäivä on päivä john
pollarin syntymäpäivän jälkeen, millä on merkitystä vain jos vastaanottaja
on altis merkityksille.
tiistaina kävin akselin, laurin ja panun kanssa kaljoittelemassa. ensin
kissanmaalla panun kämpällä, josta kävelimme suoraan dorikseen. jossain
vaiheessa hain olutta ja katsoin, että joku tyttö katsoo hymyillen
silmiini. hain hänet pöytäämme istumaan, suvi. suvin lähdettyä käymään
jossain akseli kysyi mistä tunnen hänet, myönsin etten mistään, kunhan
hain jotain seuraa. tällä karismalla onnistuu vaivattomasti. jossain
vaiheessa tuuli kävi avautumassa, että olen sellainen ihminen jonka kanssa
tulee kaikkein parhaiten toimeen. ja että hän tietää, tuntee, että meistä
tulee joskus vielä jotain. en osannut sanoa siihen yhtään mitään, olin
siis pelkästään vaivaantunut. tuuli jatkoi että harmi jos en tunne samoin.
olin taas hiljaa, myönsinköhän sanomalla 'niin'. suvi tuli takaisin ja
kysyin milloin kävisimme kahvilla, torstaina kuudelta artturissa, sopii.
jatkoja hän kyseli ja niitä yritimme akselin kanssa järjestää, ei
onnistunut. seuraavana päivänä ei harmittanut.
torstaina nelli soitti löytäneensä pyöränsä. ainoa ongelma oli, että pyörä
oli lukossa, paitsi ketjulukkoni. nellillä oli avain siihen huoneessaan,
hän siis kysyi olenko tulossa kaupungille, olen, toisinko avaimen, toisin.
lähdin heti. pyörä oli vielä toisessa lukossaan, otimme toisen lukon,
jonka myös lukitsimme renkaan ympärille. töidensä jälkeen nelli vei
työkavereidensa kanssa pyörän johonkin, jossa he irroittivat pyörän
alkuperäisen lukon. nelli siis varasti pyörän takaisin itselleen. en
pitänyt sitä moraalisesti arveluttavana.
seuraavana päivänä isä soitti, oli siis aika kysyä hänen isoisästään.
hänen oikea nimensä oli juhani pollari, paitsi että hän käytti useampaa
nimeä elämänsä aikana, esimerkiksi johan ja yhdysvalloissa hän oli john.
asia siis selvisi sillä. isän isän isä on perustanut uskonlahkon
yhdysvalloissa. en viitsinyt innostua asiasta isälle, koska juhani pollari
on muutenkin tuntunut vaietulta ja väheksytyltä asialta suvussamme.
samalla selvisi mihin muutan, jos muutan pois suomesta. yhdysvaltoihin.
siellä saan sitä arvostusta mitä ansaitsenkin, jumalan
pojanpojanpoikana.
1.-13.8. hieman ennen valomerkkiä ihminen on optimistisimmillaan
samana iltana kävin kaljoittelemassa rumassa ja sputnikissa. istuin ensin
akselin ja panun kanssa juomassa muutamaa, kun paikalle saapuivat sanni,
seppo, timo ja sannin jotain kavereita. rumasta oli tarkoitus lähteä
kotiin, mutta siirryimme humalaisemman porukan pyynnöstä semaforiin.
siellä istuimme valomerkkiin saakka. kotimatkan aikana laskeskelin
maksaneeni illan aikana vain kahdesta oluesta täyden hinnan. onneksi olin
ensimmäistä olutta tilatessani tajunnut syntymäpäiväni ja tajunnut yrittää
syntymäpäiväalennusta oluesta. onneksi syntymäpäivä merkitsee joillekin
jotain muutakin kuin vaivaannuttavia hetkiä kiitosten parissa, yleensä
naisille ja baarimikoille. normaaleille ikä on vain sarjanumero.
illalla toin kämpälleni mukanani lidlin pihalta löydetyt kävelysauvat.
lauantaina pelattiin televisiossa jääkiekkoa, joten kävin tiktakin
keikalla tampere-talossa. seuraavana iltana alkoikin taas martti servon
yösydän sub tv:ltä. sitäkin pitää taas ruveta seuraamaan aktiivisesti ja
poikkeuksetta, paitsi poikkeustapauksissa. uutisvuotoa en ole jaksanut
katsoa muutettuani tampereelle, sitä ennen katsoin sen yleensä. yhtä
muutakin kotimaista puheohjelmaa olen seruannut televisiosta elämäni
aikana, hyvät, pahat ja rumat. tähän asti en ole jaksanut seurata mitään
sarjaa viimeiseen jaksoonsa saakka.
seuraavana päivänä kävin pertun luona kahvilla. hänellä oli jollain
laitteella kaikki isänmaan toivojen jaksot, joista katsoimme ensimmäisen.
nauroin sen alulle niin että ennen lähtöäni halusin katsoa ensimmäisen
kohtauksen uudestaan. seuraavana iltana kävin kaljoittelemassa, olihan
sentään tiistai ja halpaa olutta amadeuksessa ja doriksessa. mukana olivat
myös akseli, anne, lauri ja panu. istuimme amadeuksessa niin että pystyin
katsomaan suoraan kohti tyttöä, joka joskus samassa paikassa haki
tanssimaan. "elisan ollessa puhelimessa humalainen rokkityttö tuli
kysymään haluaisinko tanssia hänen kanssaan. 'ei kiitos, olen seuralaiseni
kanssa', vastasin." illan aikana rokkityttö katsoi kohti, hymyili, ja
lähtiessämme dorikseen vielä tervehtikin. illalla otin matkalta mukaan
tietyömaalta törpön, joka merkkaa mistä ei saa ajaa. mikä sen virallinen
nimi on. jussia ja nelliä oli naurattanut aamulla löytäessään sen keittiön
pöydältä.
torstaina oli pyhäpäivä, helatorstai, oli siis lähdettävä kaljoittelemaan
uudestaan. yleensä se ei onnistu kahtena päivänä peräkkäin, mutta olin
luvannut akselille että pitäisimme hänelle jonkinlaiset läksiäiset. hän
muuttaa kuopioon siksi aikaa että lähtee pirkkalaan armeijaan. näimme
ensin sannin ja sepon luona, saapuessani siellä oli akselin lisäksi myös
lauri. päätimme lähteä rumaan, jonne lauri lähtikin ennen meitä. hieman
myöhemmin sinne oli liian pitkä jono, joten ilmoitimme laurille olevamme
artturissa, josta siirtyisimme koti-baariin. artturissa pelasimme trivial
pursuitia, enkä ollut voittaneessa joukkueessa. taaskaan. tiesin taas
rajoittuneesti kaikki oikeat kysymykset. vääriä kysymyksiä ei kysytty, ne
vain liittyivät yleissivistykseen. artturin jälkeen sanni ja seppo
lähtivät kotiin. koti-baarissa kävin melkein heti vessassa, jonka aikana
akseli sai jonkun naisen istumaan pöytäämme. olin jo pyytämässä häntä
jatkoille jankaan, kun akseli sivusilmässäni pyöritteli päätään sen
näköisesti, että mieluiten ei. nainen istui pöydässämme valomerkkiin
saakka, jonka jälkeen lähdimme. akseli osti viereiseltä kioskilta
tupakkaa, jonka aikana sain hätisteltyä naisen pois. akselin kotoa haimme
viinaa, jonka kanssa siirryimme taksilla kämpällemme jatkoille.
lauri soitteli ennen taksia, että missä olemme. taksijonossa. hänkin
saapui siihen. jankassa pistin heti saunan lämpeämään, lauri sammui,
joimme akselin kanssa jotain viinaa sekoitettuna johonkin kolajuomaan.
saunoimme. kello läheni aamuseitsemää, oli hyvä hetki miettiä mistä
hakisimme lisää kaljaa. shelliltä. saunan jälkeen tietenkin harjasimme
hiuksemme ja suunnittelimme miten olisi hyvä käydä, kuinka saisimme
kaljaa. lippalakit päässä. eli normaalisti. matkalla myönsin akselille
että hän saisi tilata, puheeni oli jo liian epäselvää. akseli kysyi
anniskellaanko siellä olutta, ei, ostimme mukaan kuusi. myyjä sanoi että
sisällä ei saisi juoda, joimme ne siis pihanurmikolla.
heräsin viereisen sparin katolta. aurinko paistoi eikä harmittanut
lainkaan, ei muu kuin tuntuma että olenkohan väärässä paikassa. se
häiritsi nukkumasta. kotimatkalla ohitin sparin pihalla seisoneen
poliisiauton, jossa näytti olevan tuttuja poliisisetiä. he vilkaisivat
toisiaan, tervehtivät kevyesti ja jatkoivat matkaa. heidän kyydillään
pääsin taannoin jankan lidliltä kotiin. nyt matka oli pidempi mutten silti
jäänyt pyytämään kyytiä kotiin, kuulumisiakaan en viitsinyt kysellä.
kotona olin kerännyt mukaani lapasen, sählypallon ja miesten
alushousut.
torstaina päätin etten juo enää ikinä. iltapäivällä olisin ollut
vieraslistalla dave lindholmin ylelle taltioitavassa konsertissa, en
kyennyt sinne. perjantai-iltana piia pyysi irkissä kaljoittelemaan
johonkin, suostuin, ehdotin piikaa ja renkiä. kävin ensin hänen luonaan
juomassa pari ennen siirtymistämme ravintolaan. lauri ja panu ja seppo
lähtivät mukaan. joimme olutta ja pelasimme trivial pursuitia, jossa en
ollut voittavassa joukkueessa. valomerkin jälkeen vaihdoimme rumaan, piian
kanssa jätimme pyörämme piian ja rengin eteen. mietin tietenkin hauskaa
sanaleikkiä liittyen piiaan ja piikaan, jossa olisin mukana renkinä. en
tietenkään keksinyt, koska renkiys on sitoutunut työntekoon.
parin päivän kuluttua pääsin viimein findie-lyhytelokuvafestivaalin
näytöksiin. yhden lopputeksteissä huomasin piian nimen puvustajan
kohdalla, josta mainitsin irkissä samana iltana. hän ihmetteli, koska ei
tiennyt että sitä elokuvaa näytetään missään. illalla katsoin martti servo
& yösydämen sub tv:ltä. se on parasta viihdettä koskaan ikinä milloinkaan
missään. ainakin parasta kesäsunnuntaiden myöhäisiltojen
viihdepakettina.
tiistaina kävin panun kanssa kaljoittelemassa amadeuksessa ja doriksessa.
hän myöhästyi hieman, mikä ei haitannut, seurailin humalaisia rokkareita.
yhdellä miehellä oli kokovartalosukkahousut, jotka oli sukuelimien
kohdalta leikattu auki. ensin hän piti alushousuja jalassaan, mutta
otettuaan nekin pois hänet heitettiin ulos. amadeuksessa oli myös sama
rokkityttö, joka viimeksi tervehti lähtiessämme. vilkuilimme toisiamme
välillä ja hymyilimme vienosti. jatkoimme panun kanssa tietenkin dorikseen
vaikkemme paljon edes juoneet. sieltä pyöräilin kotiin ja kykenin helposti
seuraavana iltana elokuvaan. elokuvan jälkeen en aivan ehtinyt maksamaan
itseäni sisälle improvisaatioteatteriesitykseen teerenpeliin. esitystä oli
ehtinyt kulua noin kymmenen minuuttia ennen saapumistani.
ravintolaesityksissä ei haittaa, vaikka joku tulee myöhässä. tiskille ja
takaisin liikkuu muutenkin ihmisiä. semaforin kohdalla tajusin, että
voisin käydä kokeilemassa elokuvatriviaa. yksin, koska kukaan ei
luultavasti olisi enää ehtinyt mukaan. menin siis yksin istumaan, tilasin
oluen ja otin iltalehden ajanvietteeksi.
noin puolet itseäni vanhempi naishenkilö tuli viereiselle jakkaralle
tupakoimaan. hän tarjosi, kieltäydyin. hän aloitti filosofisen keskustelun
kysymällä onko tuoppini puolityhjä vai puolitäysi. vastasin tuoppini
olevan mieluiten puolillaan. emme vaihtaneet enää sanaakaan. vaivaannutti
enkä pystynyt keskittymään lehteen. olin lukevinani, mutta hänen
tupakkansa puolivälissä hermostuin, että siitä on jäljellä vielä puolet.
jossain tilanteessa siitä olisi voinut olla jäljellä enää puolet.
puolillaan olevasta tuopista on jäljellä yleensä vielä puolet, jos ollaan
kohta vaihtamassa baaria. valomerkin tuntumassa tuopista on jäljellä enää
puolet. hieman ennen valomerkkiä ihminen on siis
optimistisimmillaan.
myös roope oli semaforissa, hän oli tuore ylioppilas ja humalassa. ei
liian, kumpaakaan. ehdotin että hän tulisi mukaan
elokuvatriviajoukkueeseeni, se sopi. kahdestatoista kysymyksestä vastasin
oikein kymmeneen, joista roope ei olisi tiennyt yhtään. yhteen hän vastasi
väärin, ja yhteen emme vastanneet kumpikaan. tuloksia lukiessa tuomari
sanoi meidän voittaneen ylivoimaisesti. siinä vaiheessa roope oli jo
vaihtanut rumaan, johon vein hänen palkintonsa. hän ei olisi halunnut
ottaa sitä vastaan, kerroin sen siinä tapauksessa olevan vaikkapa
ylioppilaslahja. myös maria oli rumassa, hän pyysi seuraavaksi päiväksi
mukaan semaforiin katsomaan lyhytelokuvia. lupauduin, mutta en lopulta
herännyt tarpeeksi aikaisin.
kesäkuu
palautteet:
ei vielä palautetta
anna palautetta:
|
skyward> voi voi, mämmi kyllä lyö jalkapallon helposti [13:13]
