lauantaina vein ensin sannan rautatieasemalle, jonka jälkeen palautin
auton kissanmaalle. kävelin siitä kilometrin jankaan, jossa menin hetkeksi
nukkumaan. illalla marjo sanoi irkissä, että voisin hakea big brotherin
toiselle tuotantokaudelle. samalla tuli mieleen, olin mikon kanssa
humalapäissäni sopinut että hakisimme sinne. ihan vain siksi, että
pääsisimme molemmat, käyttäisimme ensimmäisellä viikolla kaikkien
viikkorahat kaljaan ja joisimme kalsarikännit. täytin siis hakemuksen
aikani kuluksi, mikolle mainitsin asiasta irkissä. vitsit pitää aina viedä
liian pitkälle, jotta niistä tulisi hauskoja.
sunnuntain päätteeksi kävin laurin kanssa elokuvassa, plevnassa sai
syntymäpäivän kunniaksi kaksi lippua yhden hinnalla. maanantaina janne
ehdotti klubille festariesiintyjäksi bändiä nimeltä osasto 11. en pitänyt
sitä huonona ehdotuksena, vaikken sen musiikkia olekaan kuullut. punkia
tietääkseni, jäsenten olen kuullut mainostavan bändiä enemmän kuin
yleisön, mikä ei ikinä herätä mielenkiintoa. pyysi panu keskiviikkona
suunnittelemaan logonkin heille hetkeä ennen kuin keskustelun lomassa
ehdotin, että hän tappaisi itsensä.
tänään tiistaina heräsin hetkeksi iltapäivällä huomatakseni, että katja
oli lähettänyt neljänneksen opiskelijakortistaan postissa. hän muutti
australiaan, saisin siitä tarran omaan opiskelijakorttiini. sain
siirrettyä tarran siististi, nauratti, menin takaisin nukkumaan. heräsin
viimein iltayhdeltätoista ja kävin hakemassa suklaalevyn shelliltä.
katsoin tietokoneelta elisan suositteleman elokuvan ja yhden jakson sekä
corner gasia että twin peaksia. people like us -sarjaa en ole vielä
löytänyt mistään enkä ole jaksanut edes etsiä viime aikoina. kuuntelin
myös therapy?n keikkavideon
vuodelta 2003, ei livetaltiointeja jaksa kotona aktiivisesti seurata.
krista ehdotti etten pitäisi tietokoneellani pornoa kansiossa, jonka nimi
on 'pornoa'. sen pitäisi olla eri nimellä, esimerkiksi 'koulutöitä' tai
jotain. kunhan jotain muuta.
ke 11.4. myös ikä on vain numero
viime viikolla oli night visions -kauhuelokuvatapahtuma niagarassa. olin
merkannut jokaisen elokuvan kalenteriini mutten kiinnostunut mistään niin
paljon että olisin lähtenyt katsomaan. niiden sijaan kävin keskiviikkona
katsomassa toisen elokuvan. illalla olin sopinut paulan kanssa tapaamisen
valo-kahvilaan, jossa näimme hieman kahdeksan jälkeen. paula oli myöhässä,
olin sen ajan niin kuin olisin lukenut lehteä kuunnellessani viereisten
pöytien keskusteluita. en tiennyt kumpaan olisin osannut keskittyä, riki
sorsan syöpään vai vaitonaiseen tyttöön, joka selkäni takana kuunteli
miesseuralaisensa käsitystä taiteesta. ja ihmisistä ja elämästä ja
luonnosta ja sukupuolista. ja mistä muusta persoonalliseksi itsensä
luokittelevat ihmiset puhuukaan. olin taas kiitollinen että olin syntynyt
mieheksi, ei kukaan osaa odottaa yhtään mitään tekemisistäni. muiden
harmiksi kyseinen ihmistyyppi puhuu lähinnä puhumisen ilosta, koska he
haluavat tuoda mielipiteensä esille. mielipiteensä asioista, joita ei voi
määritellä tarkasti mutta joita ollaan määritelty samalla tavalla tuhansia
vuosia. asioista, joista heillä on omasta mielestään ainutlaatuinen
mielipide. asioista, joihin ei tarvi yleissivistystä, jota ei ole ollut
aikaa hankkia, koska on pitänyt puhua.
paula saapui, otin toisen kupillisen kahvia. se maksoi euron, vaikka
viimeksi sain toisen ilmaiseksi. viimeksi ensimmäinen kahvi maksoi
kaksikymmentä senttiä vähemmän. viimeksi olin yksin, myyjä oli sama. puoli
kymmeneksi lähdimme teerenpeliin improvisaatioteatteriesitykseen. en ole
vieläkään oppinut ostamaan lippua tai mitään muutakaan pelkästään
itselleni, jos olen ollut jonkun seurassa. pyysin taas kaksi lippua,
vaikka olimme maksamassa niitä erikseen. kahdeksan euroa. annoin
kaksikymppisen ja laskin kolikoita, kolme euroa ja jotain. sanoin että
mulla ois tässä kolme euroa. vaikeasta tilanteesta lipunmyyjä oli aiemmin
huomannut että olemme maksamassa liput erikseen, joten hän antoi lipun
kolmella eurolla. hänen mukaansa olin käynyt esityksissä niin usein.
annoin viimeisetkin kolikkoni, jolloin esitys maksoi kolme ja puoli euroa.
istuttuamme johonkin rupesin selittämään ettei tarkoitukseni ollut alkaa
tinkiä, mutta en myöskään heti käsittänyt miksi olin tarjonnut kolmea
euroa. kahdeksasta eurosta hän olisi voinut antaa setelin takaisin, jos
olisin antanut kaksikymmentäkolme euroa. jälkeenpäin huomasin miettineeni
asiaa liian paljon jos ollenkaan.
teerenpelistä kiiruhdimme täyteen semaforiin, jossa odotti lauri ja
kymmeniä haalaripukuisia nuoria. en uskaltanut ajatella miltä tulevaisuus
näyttää, jos tanssilattialla olevat ihmiset saivat äänestää vaaleissa
nykyäänkin. toivoin paikalla olevan edes yhden alhaisista
äänestysprosenteista huolestuneen ihmisen helpottamassa oloaan. seppo ja
sanni saapuivat paikalle, akseli hetken kuluttua. lauri oli kysynyt,
elokuvatrivia alkaisi vasta yhdentoista jälkeen, teekkarit siirtyisivät
hämeenkadun seuraavaan baariin. hain kahvin ilmaiseksi kainosti
hymyilevältä myyjättäreltä. seppo ja sanni voittivat elokuvaliput ja koko
trivian vastattuaan oikein kuuteen kysymykseen kymmenestä. yksi kysymys
liittyi jotenkin elokuvahistoriaan, tuulen viemää -elokuvan julkaisuvuosi,
mutta muut liittyivät enemmän naistenlehtikulttuuriin. tosin tuulen viemää
-kysymyksen kohdalla juontaja kertoi tämän yhden kysymyksen suunnatun
naisille. mistä muka voin tietää millaista on
naistenlehtikulttuuri.
kävelin kotiin niin kuin olen kävellyt pari kuukautta. pari kertaa olen
tullut bussilla ja suunnilleen saman verran olen maksanut taksista.
seuraavana iltana oli tiktak tanssisaluunassa, olin ostanut sinne lipun
ennakkoon. en saa asumistukea ja rahankäyttöä pitää taas tarkkailla, mutta
säästin kaksi euroa ostamalla ennakkolipun. ennen keikkaa kiersin viemässä
lappuja sosiaalitoimistoon ja kelaan, koska en kuitenkaan olisi hereillä
toimistojen aukioloaikaan. matkustin bussilla jukan ja marian luo, he
tarjosivat teetä, ehdin juoda pari kupillista. haukuin paikalla olleiden
ihmisten musiikkimaut ennen kuin kerroin lähteväni katsomaan
tiktakia.
kävin tanssisaluunassa ensimmäistä kertaa, yllätyin. paikan nimi ja
ulkonen olemus ei anna ymmärtää että siellä käy pääsääntöisesti
hyvännäköisiä ja rikkaita nuoria. sopeuduin heti. palvelumaksu ei
sisältynyt lipunhintaan, olut ja vesi maksoivat viisi euroa. alaikäisiltä
näyttävät ylimeikatut tytöt katsoivat pitkään enkä tiennyt miksi, joten
oli vaihdettava mukavampaan seisomapaikkaan. onneksi keikka alkoi heti.
lava oli matala enkä nähnyt juuri mitään, onneksi musiikki soi tarpeeksi
kovaa.
kävin ottamassa kolme valokuvaa, josta joku humalainen pipoa sisällä
pitävä nuori kysyi otanko kuvia johonkin lehteen. helsingin sanomiin,
vastasin. hän kysyi onko juttu siellä huomenna, kerroin helsingin sanomien
tekevän isompaa juttua tiktakin kiertueesta eikä mikään näistä kuvista
välttämättä pääse lehteen. kävellessäni kotiin mietin missä menee
valehtelun raja. olin juuri valehdellut enkä siis osannut rajata. niin
kuin kukaan ei osaa sanoa yksiselitteisesti pettämisen rajaa jos on joskus
pettänyt. olin valehdellut, vaikka oikeasti olin omilla säännöilläni
mukautunut tilanteeseen ihmisen kanssa, jota enää ikinä muista nähneeni.
niin kuin petetään vaikkei se tarkoita mitään. on vain pakko. en ole ikinä
lähestynyt ihmistä jotain mielessäni.
perjantai-iltana suvi tuli käymään viikonlopuksi. puoli tuntia hänen
saapumisensa jälkeen olimme lähdössä jukan luo teelle. otimme oluet
mukaan, jukka tarjosi viinaa ja akseli pyysi baariin eli rupesimme
kaljoittelemaan. saavuimme samalle bussipysäkille samaan aikaan henrin,
konstan, nellin ja samun kanssa. he olivat olleet kaljoittelemassa konstan
ja pertun kämpällä ja olivat menossa baariin. samu ei päässyt bussiin
oluensa kanssa, omani olin mahduttanut takintaskuun ja suvia olin
kehottanut pitämään tölkkiään hieman piilommassa. ville oli jo paikalla,
pekka saapui pian, elena eli katja saapui juuri lähtiessämme
rautatieaseman grillin luo. akseli, lauri ja mikko olivat odotelleet
jonkin aikaa, olimme kymmenen minuuttia myöhässä, viisi minuuttia olin
ilmoittanut. en ollut ajanut partaani muutamaan päivään, mutta montun
baarimikko kysyi papereita. milloinhan viimeksi, ehkä pari vuotta sitten.
mietin kysyikö hän sen vuoksi, että ostin oluen pankkikortilla vai sen
vuoksi, että voisin ulkonäöltäni olla yhdeksän vuotta nuorempi kuin olen.
pidin jälkimmäistä vaihtoehtoa oikeana. olen kaikilta muilta osin normaali
17-vuotias, ikäni vain sattuu olemaan eri. niin kuin ulkonäkökin, myös
ikä on vain numero. latteus, jota käytän epämiellyttäviin asiakkaisiin jos
joskus joudun portsariksi.
to 12.4. kaikki mitataan oluessa
istuimme montussa kolmen oluen ajan. elisan kanssa oli puhetta kuinka
kaikki mitataan oluessa, aika kauanko ollaan juotu tai juodaan, kaiken
hinta verrataan oluen hintaan. 'lähdetään sikspäkin jälkeen' tai kuinka
elokuvalipun hinnalla saa kaksitoista olutta. eikä kyse ole oluen
litramäärästä vaan pulloista, tölkeistä tai tuopeista. elisa ei ollut
vanhassa montussa. valomerkkien välillä siirryimme kotibaariin, josta
siirryimme tammelaan hakemaan jukalta viinaa jatkoja ajatellen. taksiin
mahtui lisäkseni akseli, jussi, nelli, krista ja suvi eikä siihen kukaan
muu yrittänytkään. omasta puolestani siihen olisi mahtunut vaikka kuinka
paljon, istuin etupenkillä. taksi jätti pyynnöstämme hieman etäämmälle,
jotta olisimme saaneet tasaluvun mittariin. maksettavaa tuli tasan
kaksitoista ja kaksikymmentä.
olin säästänyt ikkunajääkaapissani viittä olutta, joista kolme tarjosin
joillekin. muut menivät nukkumaan, riitelin hetken suvin kanssa ennen kuin
menimme itsekin. kävelin yläaste- ja lukioaikojen koulutietä äitini
kanssa, kun kuulin takaamme lähestyvän rekan. väistin sivummalle, mutta
äiti ei ehtinyt ja jäi rekan alle. käännyin katsomaan missä hän oli,
ojassa ja tiellä. tiellä oleva äiti käveli rauhallisesti poispäin, ojassa
oleva makasi paikoillaan. heräsin. en kirjoita unista läheskään
tarpeeksi.
lauantaina emme suvin kanssa tehneet mitään, söimme, katsoimme televisiota
ja haimme r-kioskilta olutta, jota emme juoneet. sunnuntaina piti herätä
käymään kirpputoreilla, en herännyt. suvi oli sanonut jäävänsä
maanantaihin. nukuin pitkään. päivärytmini ansiosta olen hiljaista seuraa
vieraille, mutta onneksi on kämppäkavereita tuttavineen pitämässä seuraa.
päivärytmini vuoksi ihmiset sanovat että nukun paljon. nukun melko
normaalisti ihmiseksi, joka osaa valita paljonko pitäisi nukkua.
paljon.
pe 13.4. korkeita paikkoja, tyhjäkatseisia ihmisiä
maanantainakaan en herännyt kirpputoreille suvin kanssa. piirsin kartan,
johon merkkasin kuusi hyvää kirpputoria, lähetin hänet kaupungille ja jäin
kotiin nukkumaan. heräsin niin, että pääsin kaupungille iltakuudeksi.
suvin juna lähti kahdeksalta, mitä ennen kävimme juomassa pari kuppia
kahvia tammelan aamuruskossa. elokuvan alkamiseen oli aikaa puoli tuntia,
joten kävin stockmannilla ajelemassa rullaportailla. en vieläkään keksinyt
miksi rullaportaat on olemassa, eteneminen on hidasta ja turhauttavaa.
mallinuket tuijottivat puolialastomina. ympärilleen siinä tietenkin ehtii
katsoa jos ei kammoa korkeita paikkoja tai tyhjäkatseisia ihmisiä. onneksi
ulkonakin hämärtyi ja tuntui turvallisemmalta liikkua. elokuva ei
koskettanut vaikka se kertoikin työnvieroksujista. kävelin kotiin.
tiistain ja keskiviikon vietin kotona. tiistaina en jaksanut herätä
soittamaan sosiaalitoimistoon asioideni kiireellisyydestä, pitäisi maksaa
vuokra jossain välissä. ei nellikään ole vielä maksanut. keskiviikkona
heräsin soittaakseni, mutta keskiviikkoisin ei ole puhelinpäivystystä.
samalla hetkellä äiti ilmoitti pistävänsä tililleni munarahaa
pääsiäiseksi. en tiennyt paljonko, mutta selviäisin sillä viikonlopun.
menin takaisin nukkumaan. seuraavana yönä en nukkunut, koska tänään
aamulla oli elokuvan kutsuvierastilaisuus. pavlovin koirat, jonka jälkeen
psykologi veltto virtasen ja ohjaaja arto halosen luennot elokuvasta ja
sen aiheesta. annoin heidän puhua asiansa ennen kuin kysyin viimeisenä
tuleeko elokuvalle jatko-osaa, kohtelias ei. pitänee ottaa itse selvää
jatkosta. miksi kaikkea ei voi saada valmiina.
lähdin laurin kanssa kirjastoon ja kahville, tunnin kuluttua alkaisi
seuraava elokuva, capote. valo-kahvilassa kerroin pavlovin koirista
huomion, jonka teki aiemmin mieli sanoa ääneen. alkuvaiheilla kerrottiin
kuinka päähenkilö oli kosinut kumppaniaan, joka oli ensin kieltäytynyt.
kahden vuoden jälkeen tuleva vaimo oli vastanut myönteisesti. myöhemmin
dokumentti paljastui osittain kertovan psykologisesta manipulaatiosta,
minkä vuoksi huomioni kiinnittyi kyseiseen ohimenevään kohtaukseen
introssa. oliko se otettu tahallaan mukaan vai niin sanotusti täytteeksi
tarinan pehmeän laskun kannalta. lauria nauratti kyseinen huomio.
capoten näytös oli peruttu elokuvan toimituksellisista syistä. kävin
laurin kanssa vielä anttilassa ostelemassa cd-levyjä. lauri lähti bussilla
kotiinsa. tarkoitukseni oli kiertää jukan ja marian kämpän kautta, he
eivät olleet kotona. hämeenkadulla konsta ja nelli tulivat tuputtamaan
jäsenyyttä johonkin unicefin juttuun. en liittynyt, en ole mukana missään
yhteisössä. paitsi demarinuorissa viime kesästä lähtien, sain sieltä
t-paidan, enkä ole jaksanut erota. ja sokerin vip-asiakas olen vaikken ole
kyseiseen sietämättömään ravintolaan ikinä rahallista tukea antanutkaan.
olutta olen siellä juonut paljon. en osaa sitoutua yhteisöihin tai
yksilöihin. millään ei ole mitään väliä kunhan tekee läksyt.
sampolan kirjaston ulko-ovella tuli vastaan joni ja maria. joni kysyi
mukaan roskildeen kesällä, lupauduin niin kuin vuosittain olen lupautunut
keväisin. mariaa nauratti, kun sen jälkeen kysyin millon roskilde on.
sovimme myös käyvämme kurikassa juha mietaan patsaalla niin kuin viime
kesänä olimme sopineet. ehdin palauttaa kirjan vaikka kello oli jo yli
kolme. kirjasto meni kiinni kolmelta. kävelin kotiin. matkalla hain ruokaa
mcdonaldsista, jossa tarjottiin päivän neljäs kahvikupillinen
odotellessani ruokia. otin ne mukaan ja kiersin kaupan kautta kotiin.
kahdenkymmenenviiden tunnin valvomisen jälkeen nukuin neljä tuntia, jonka
jälkeen nettailin ja kirjoitin mitä sattuu.
kuuntelin myös therapy?n keikan internetistä. viime torstain
amsterdamin keikalla laulajakitaristi andy cairns ei tuntunut olevan
lainkaan pilvessä. päinvastoin kuin kolme vuotta sitten samassa paikassa.
viime viikolla kyyr pent perui keikkansa viikon päästä kuopion
festareilla, jonne olemme lassen kanssa menossa. ehkä. suunnittelin, että
samaan autoon lähtisi lisäksemme mukaan henri, jussi ja sini. ehkä nelli
jonkun tilalle. jos saamme auton jostain. voisin itse olla helposti
kuopiossa koko viikonlopun jos se käy edes osalle muusta porukasta.
luultavasti nellille ainakin kävisi. lasse on menossa jyväskylään jonkun
tupaantuliaisiin lauantaina enkä usko että muita on kutsuttu sinne. eikä
sinne isolla porukalla viitsi lähteä kuokkimaan. molemmista kaupungeista
yöpaikka löytyy helposti. tällä naamalla saa yöpaikan mistä tahansa. ja
yleensä juurikin mistä tahansa.
ke 19.4. meillä tulee hanoista juoksevaa vettä
pitkäperjantaina oli tarkoitus käydä mekun kanssa oluella tai
kaljoittelemassa. heräsin kuitenkin niin myöhään etten viitsinyt aloittaa
kaljoittelua heti. perttu oli soittanut, lähdin käymään hänen luonaan. hän
oli jussin ja konstan kanssa jo ottamassa ensimmäisiä oluitaan ja tarjosi
yhden. join. siitä tuli mieleeni että voisi kaljoitella illalla, hain
r-kioskilta kaksitoista olutta, söin kämpälläni ja soitin missä he ovat.
menossa millalle, hän asuu tammelassa rapussa 38 b. jussi koki olevansa
oikeutettu kutsumaan myös minut sinne, katsoin seuraavan bussin ja lähdin.
kevät on unohdusten aikaa, unohdin kotiin takkini, jonka taskussa oli myös
puhelin. en ensin löytänyt taloa numero 38 enkä edes muistanut millan
sukunimeä katsoakseni olinko kuullut väärin, esimerkiksi 32. yhdyssanaksi
hänen sukunimensä muistin ja kerroksen numeroksi kuusi. olin jo
suunnittelemassa meneväni samalla kadulla asuvien sepon ja sannin luo
kysymään asiaa irkissä. ohimennen huomasin talojen 38 ja 36 olevan samaa
taloa. sieltä löytyi sopiva nimi, painoin summeria ja pääsin
sisälle.
join pari olutta, yhden tarjosin millalle kohteliaisuussyistä, olinhan
tullut hänen kotiinsa kutsumatta. siirryimme rumaan, jonne en maksanut
sisälle. sellainen onnistuu yleensä vain muutaman oluen jälkeen. siinäpä
nimi elokuvalle. diskon puolella istuivat lähinnä jukka, krista, lasse ja
roope, jäimme hengaamaan sinne. puhetta ei kuullut mutta enpä olisi ketään
jaksanutkaan kuunnella, varsinkaan kun tanssilattialla oli paljon
katseltavaa. lauri saapui jossain vaiheessa, olimme irkissä sopineet että
näkisimme jossain. vaikken ollutkaan suunnitellut takin ja puhelimen
unohtamista kotiin. onneksi olin kertonut ruman olevan melko varma
valinta, oli hän pertullekin viestin lähettänyt kysyäkseen. istuimme
johonkin saakka, päihdyin ja keksin pitää jatkot kämpälläni. nellillä
olisi töitä seuraavana päivänä. hän oli jo nukkumassa.
saimme taksin ruman edestä melko pian. muistin kuinka joku kertoi
pitäneensä joskus jatkot pyörävarastossa, nythän voisi tehdä samoin. otin
mukaan mankan, pari kasettia ja kaksitoista olutta. varastossa ei ollut
sähköpistoketta, oli siis parempi lähteä takaisin kämpälle. krista oli
vielä hereillä vaikka oli tullut kotiin pari tuntia aiemmin. jussi sammui,
hitleröin hänet, myös lauri taisi jäädä yöksi meille. muistan aamulla
katsoneeni kellon olevan niin paljon, että olisi hyvä mennä nukkumaan
ennen kuin nelli herää.
melancholian 3 huonetta
jäi katsomatta seuraavana päivänä, lauantaina. taas. illalla pyysin elisaa
tekstiviestitse mukaan viettämään iltaa sunnuntaina. ja että soittaisin
myöhemmin. muutaman tunnin kuluttua hän vastasi olevansa helsingissä eikä
tiedä milloin tulee takaisin. valvoin yön ja nukuin päivän niin kuin
helposti käy jos haluaa elää luonnollisella rytmillä. silti olen kuullut
muilta että päivärytmini on sekaisin. jos kävisin esimerkiksi yö- tai
kolmivuoro- tai missä tahansa töissä, ketään ei häiritsisi
vuorokausirytmini. luulisi ettei ketään kiinnosta mihin aikaan
vuorokaudesta satunnainen vastaantulija nukkuu kymmenen tuntiansa.
kadehtia tietenkin saa ja on jopa suotavaa, kukapa ei haluaisi olla
kahdehdittu. eikä kukaan siihen pystyisikään jos eläisi elämääni.
sunnuntaina päätimme nellin kanssa kaljoitella vaikkei se ollut
alkuperäinen suunnitelma. olin kutsunut ihmisiä vierailulle, lähinnä
saunomaan, mutta muutenkin viettämään iltaa. jussi, konsta ja perttu
kävivät ensin. heidän lähdettyään poriin saapuivat järjestyksessä pekka,
jukka, maria, ville, sakkeus, katja, markus ja janne. myöhemmin nelli
kertoi pahoittuneensa siitä, kun sanoin sakkeusta koko ajan lihavaksi.
jonkun käydessä tupakalla alakerran naapuri kävi parvekkeen kautta
huomauttamassa, että tömistelemme. olin pitänyt istujaisia hyvin
rauhallisina, rauhallisempina kuin esimerkiksi perjantain jatkoja. syyksi
en keksinyt muuta kuin että meillä tulee hanoista juoksevaa vettä. hippien
en ole vielä nähnyt juoksevan jos en ole pelotellut heitä töillä.
rupesin puhumaan synkronisesta maailmankaikkeudesta, joten melkein heti
puhuimme kliseitä siitä kuinka tehdään musta aukko voileivällä. jossain
vaiheessa otin keskusteluun mukaan john malkovichin. nauratti ajatus
ruumiinleikkauksesta, kun aletaan ihmetellä miksi john malkovichin päässä
on voileipä. herättyäni seuraavana iltana oli markus tullut kämpällemme
yöksi. joku naapuri oli myös antanut kohteliaan lapun postilaatikosta,
että hiljaisuus tulee kello kymmenen ja joidenkin pitää töihin myös
pyhäaamuisin. ehkä tömistely johtuikin siitä, että nyt vierailulla oli
keskimääräistä lihavampia kavereita. en ollut muistanut soittaa elisalle
ja mietin mitähän nyt. ehkä hän ei ole edes tykännyt minusta ja nyt alkaa
muistella kuinka liikuin muovipussin kanssa jonain iltana. 'se on sentään
alkon pussi', hän rauhoitteli, kun huomautin asiasta toistuvasti.
maanantainakaan en saanut soitettua hänelle pahoitellakseni, tiistaina
voisin.
markus lähti tänään tiistaina illalla. hän pyysi minua brändiksi johonkin
tietokonehommaan, suostuin. siis johonkin hänen ja peterin tekemään
linux-johonkin. en tiedä mistään mitään, mutta markuksen selostus
mahdollisimman helposta täysin suomalaisesta käyttöjärjestelmästä
vakuutti. valokuva pitäisi ottaa jossain. irkissä aloimme suunnitella
jonkinlaista #jankanraitti13b26-miittiä vapuksi. suvikin on tullut jossain
vaiheessa kanavalle, ilmeisesti jukan kutsusta. eilen hän alkoi ihmetellä
miksi olen koko ajan ilkeä irkissä. käydessään viikko sitten hän ehdotti
että menisin naimisiin jonkun tylsän naisen kanssa. hän voisi alkaa
rakastajattarekseni ja kirjoittaisin kirjan hänestä. vastasin kolmella
sanalla kirjoittavani kirjoja itsestäni. suvi huokasi luulleensa omaa
ehdotustaan narsistiseksi.
hallo aus berlin -kortteja ei ole tullut muuton
jälkeen. sen sijaan olen huomannut että kirjoitan pitempiä kappaleita nyt,
kun tietokoneessani on suurempi resoluutio. huomenna soitan elisalle ja
kysyn onko hän tulossa zen cafen keikalle torstaina. perjantainakin voisin
käydä jos löydän lipun jostain jos en lähdekään kuopioon. soitin tänään
sosiaalitoimistoon eikä rahaa luvattu ihan heti, en siis tiedä vielä
riittääkö varat. asumistukea en saanut tässä kuussa eikä
työmarkkinatukikaan ihan kaikkeen riitä. kunhan kaljaa saan ja jutut pysyy
tasokkaina.
24.4. tupakoiminen on traaginen tapa
keskiviikkona soitin elisalle onko hän lähdössä katsomaan zen cafen
keikkaa seuraavana päivänä, ei. eikä perjantaina, eikä hän viikkoon
aikonut tehdä mitään, hän oli ollut helsingissä. sen jälkeen ei yleensä
tehdä mitään viikkoon. sanoin silti soittavani viikonloppuna, kysyisin
lähtisikö hän tiistaina klubille. kävin akselin kanssa elokuvatriviassa,
joka oli taas muuttunut enemmänkin havaintotriviaksi. pidin paluusta
vanhaan siksi, että havainnoin enemmän kuin tiedänkään.
torstaina kävin kristan kanssa zen cafen keikalla. nellin kanssa olimme
päättäneet ettemme lähdekään kuopioon järjestämilleni festareille, emme
saaneet mistään autoa lainaan. k-klubilla soitti pari bändiä eikä siihen
paljon enää tarvinut järjestämistä. illan zen cafen keikalle krista sai
valomiehen kautta nimensä vieraslistaan, joten sekään keikka ei maksanut
mitään. join kotona oluen ennen lähtöä, keikan aikana kaksi ja keikan
jälkeen yhen rumassa. keikan jälkeen valomies miika tuli juttelemaan
kristalle. rupesimme juttelemaan vieraslistoista. minuutin kuluttua olin
vieraslistalla seuraavan päivän keikalle ja viikon kuluttua olevalle don
johnson big bandin keikalle. molemmille avecin kera. vaikka keikka oli
hyvä, krista ei jostain syystä lähtisi seuraavan päivän keikalle. hän
olisi viikonloppuna menossa jyväskylään, mutta käsittääkseni vasta
lauantaina.
rumassa istuivat markku ja paula. joimme oluet ja juttelin markun kanssa
stand up -komiikasta, jota he olivat käyneet katsomassa. krista muisteli
bussin lähtevän kymmenen yli kaksi, mikä olisi ollut tarkka aika jos olisi
viikonloppu. arkisin busseja ei mene enää niin myöhään. kerroin mieluusti
käveleväni kotiin. krista lopetti alkoholinkäytön ja tupakoinnin ja
aloitti liikunnan täyettyään kaksi kuukautta sitten kaksikymmentäneljä.
lopettiko irtosuhteetkin, en jaksa muistaa, ei sekään silti tulosta ole
tuottanut. tai siis vähensi alkoholinkäyttöään ja tupakointia, mitä kukaan
ei ole huomannut. ei hän itsekään, vaikka hän päätti asian seitsemän
vuotta sitten. pari kertaa hän on keksinyt jotain tekosyitä, joiden
perusteella päättelin että ei kannata enää edes kysellä. vittuilumielessä
aion joskus mainita. krista ei halunnut kävelläkään niin kuin hän ei ole
kovin paljon liikuntaa muutenkaan harrastanut. krista lupasi maksaa
suurimman osan taksista, suostuin siihen ja saimme taksin lennosta. kuski
oli suoraan jari tervon novelleista eikä hänelle paljon viitsinyt puhua.
muuten olisin ottanut hänen suoran puhelinnumeronsa, auto oli
sisustukseltaan liian hieno taksiksi. yksitoista euroa tammelasta
jankaan.
kotoa lähetin elisalle tekstiviestin haluaisiko hän tulla seuraavana
iltana mukaan zen cafen keikalle. vastaus jännitti niin että suljin
puhelimen, en olisi muuten saanut nukuttua odottaessani. avasin puhelimen
herättyäni perjantaina kello kahdeksantoista. ensimmäinen saapunut viesti
oli tatulta, hän ilmoitti jatkavansa seurustelua heinin kanssa. pelkästään
siksi, että heini oli myöntänyt pitävänsä maksalaatikosta. seuraava viesti
oli elisalta, hän ei voinut kieltäytyä ehdotuksestani. teki mieli riehua
mutten vastannut hänen viestiinsä heti. jos hänellä on tekstiviestien
välitystiedot päällä, hän huomaisi että vastaan liian innokkaasti. soitin
reilun tunnin kuluttua ja kysyin kuin ohimennen vieläkö hän olisi
lähdössä, kyllä. sovimme että näemme jossain ennen keikkaa, hän
ilmoittaisi ajan ja paikan myöhemmin. niin kuin ilmoittikin, cafe
europassa puoli kymmeneltä. kävin kaupassa, söin ja lähdin.
elisa oli cafe europassa jennin kanssa. join kahvin nopeasti ennen kuin
siirryimme rumaan yksille oluille, jenniä väsytti ja hän lähti matkalla
kotiinsa. kiersimme hetken ennen kuin pääsimme istumaan pöydän ääreen.
elisa tuoksui hyvältä. hän kertoi kuinka olisi halunnut lääkkeiden
koemaistajaksi, mutta ei ollut sopiva vasenkätisyytensä vuoksi. onneksi
olin jo aiemmin ehtinyt huomauttaa hänen kätisyydestään, olin huomannut
sen joskus ohimennen jonkin seurapelin aikana. nainen haluaa tietää miehen
havainnoivan häntä ulkoisesti. sisäisesti naista ei kannata edes yrittää
havainnoida. eikä varsinkaan kannata alkaa luonnehtia.
elisalla oli yllään siisti musta vakosamettitakki ja farkut. minulla musta
pikkutakki ja farkut. hänkin oli siis luultavasti havainnoinut mitä pidän
ylläni. aina samoja vaatteita. lähdimme yö-talolle niin, että olimme
siellä hieman ennen yhtätoista. olin jo monesti ehtinyt hermoilla kuinka
olisi noloa, jos nimeä ei olisikaan vieraslistalla. kerran niin kävi cmx:n
keikalla lahdessa. en silloin jaksanut edes selittää, keikka oli jo
alkanut. tällä kertaa etunimeni oli vieraslistan puolivälin paikkeilla.
narikassa työskennellyt mies sanoi, että uusinta tänään. hän vilkaisi
samalla elisaa, mutta tajusin hänen tarkoittavan keikan uusintaa. ei siis
sitä, että tänään mukanani oli uusi nainen. ehkä. ehkä hän katsoi saiko
elisalle kertoa eilisen tekemisistäni. ihmettelin myöhemmin kuinka
narikkatyyppi voi muistaa kahdeksansadan kävijän joukosta juuri minut.
itse olin hetkeä aiemmin katsonut, että onkohan tuo sama narikkatyyppi
kuin eilen.
haimme oluet ja menimme istumaan johonkin pöytään. olin tiskillä kysynyt
keikan alkavaksi noin puoli kahdeksitoista. istuimme ja juttelimme
kaikenlaista. laukussani oli tupakkaa, jotka annoin elisalle. hän sanoi
lopettaneensa tupakoinnin viime viikolla, nolotti, nainen haluaa tietää
miehen havainnoivan häntä ulkoisesti. miksen voi huomata edes tuollaista
asiaa, miksen pidä tupakointia huonona tapana. enhän itse edes tupakoi.
tupakoiminen on traaginen tapa, urheileminen on koominen tapa. jos ne osaa
yhdistää sujuvasti, voi kirjoittaa vaikka kirjan nimeltä juoksuhaudantie.
siinä yhdistyy komiikka ja tragiikka, lenkkeily ja tupakointi. vielä kun
jaksaisin hetken paneutua oikeaan kirjoittamiseen.
keikka oli taas hieno, biisilista oli tietenkin sama mutta soittojärjestys
eri. toisin kuin edellisenä päivänä, he soittivat vain yhden encoren,
jossa edellisestä päivästä poiketen neljä biisiä. edellisenä päivänä he
soittivat yhden oikean encorebiisin, kuulin sellaisen elämäni toista
kertaa. kävin keikan jälkeen ohimennen kiittämässä miikaa ennen kuin
lähdimme vanhaan monttuun. join siellä kaksi olutta, elisa joi yhden. hän
oli valomerkin jälkeen lähdössä kotiinsa, mutta pakotin hänet mukaan
koti-baariin. olin juonut neljä olutta eikä neljää olutta voi juoda,
lupasin tarjota. elisa ei tietenkään halunnut juoda velaksi, mutta hän
lupasi tarjota sitten, kun hän pääsee koe-eläimeksi testaamaan lääkkeitä.
siitä saa paljon rahaa. rupesin miettimään siitä itselleni uraa.
ihmisiä oli vähän perjantai-iltaan nähden, pääsimme heti istumaan
johonkin. en muista kuinka pääsimme siihen saakka, että luin elisalle
hänen kohtalonsa hänen kädestään. toisen nimen ja sosiaaliturvatunnuksen
olin katsonut hänen opiskelijakortistaan, hän oli näyttänyt sen hetkeä
aiemmin vanhassa montussa hauskan kuvan vuoksi. en muistanut sitä, koska
olin pitänyt valokuvaa niin söpönä. harmi että hän oli kanssani samaa
mieltä kaiken huuhaan olevan enemmän mustaa magiaa kuin esimerkiksi
kirologiaa tai astrologiaa. silti huomautin uskovani enemmän esimerkiksi
kirologiaa kuin esimerkiksi cosmopolitania. cosmopolitan-lehti saa
suhteuttaa miehen pienikätisyyden mihin kehon osaan haluaa. kirologia sen
sijaan selittää pienikätisyyteni pelkästään nopeaälyisyydeksi.
lauantai-iltapäivänä olisi ollut diktaattori-elokuva niagarassa, en
mennyt. enkä tehnyt muutakaan pariin päivään. luin, irkkasin, nukuin,
välillä söin. mietin mitä lisäsivuja voisin tehdä internetsivulleni,
kaverisivu tietenkin ja lukemani kirjat esimerkiksi helmikuun alusta
lähtien. niitä olisi nyt yhteensä kolme, joten ei se kauan jaksaisi
viihdyttää. siis kavereita ja lukemiani kirjoja yhteensä, joista kirjoja
olen lukenut kolme. voisin aikani kuluksi opetella vaikka jonkun kielen.
kunhan ensin saan opeteltua suomen kielen kunnolla.
14.-16.6. saan miehen kyyneliin, se helppoa on
huhtikuun viimeisenä tiistaina menin elisan kanssa katsomaan
improvisaatioteatteria klubille. esityksen jälkeen menimme amadeukseen,
jossa join oluen ja elisa joi veden. hän ei halunnut alkoholipitoisia
juomia, niitä oli kulunut viikonlopun aikana tarpeeksi. jenni, jukka ja
maria pyysivät jukan ja marian luo juomaan teetä. he olivat juuri käyneet
niagarassa katsomassa elokuvan. seurasimme amadeuksen ikkunasta milloin he
kävelisivät ohi, emme nähneet. noin kahdenkymmenen minuutin kuluttua
lähdimme. muut olivat jo siellä. joimme teetä, jenni lähti, lähdin kohta
elisan kanssa istumaan passioniin. roope kävi pöydässämme sanomassa
jotain, en osannut sanoa oikein mitään, emme ole vielä tutustuneet kovin
hyvin. join vielä kaksi tai kolme olutta, elisalle tarjosin veden niin
kuin herrasmiehen kuuluu tarjota.
seuraavana päivänä kävin kristan kanssa työttömien viikottaisella
kevätretkellä jankan keskustassa. kiersimme kirjaston,
kansaneläkelaitoksen ja sosiaalitoimiston kautta kauppaan, josta shellille
kahville. krista joi veden. samana iltana oli elokuvatrivia, jonka kävin
akselin kanssa voittamassa. elokuvatriviailtoina juomiin menee niin paljon
rahaa, että on hyvä saada välillä myös jotain syömistä. palkinto oli siis
ateriapalkinto, ei elokuvalippu niin kuin aiemmin on ollut. hyvä niin,
emme mekään sentään pelkällä pyhällä hengellä elä.
perjantaina lähdin elisan kanssa don johnson big bandin keikalle
yo-talolle. jännitti, en voinut tarkistaa mistään onko miika muistanut
lisätä nimeni vieraslistalle. ennen keikkaa elisa ja jenni tuli seuraamme
sorsapuistoon, paikalla olivat akseli ja anne ja lauri ja mikko ja sami
ja sanni. maria saapui hieman myöhemmin, aiemmin hän ei ollu suunnitellut
tulevansa, hän halusi kiukutella kotona. jenni sai suostuteltua. elisa
toi lainaan zen cafen uusimman levyn, jota saisin kuunnella vain
krapulassa. huomenna siis, huokaisin. elisa ja jenni ja maria pelasivat
jotain omia pelejään leikkivuosiltaan, muut pelasivat krokettia, itse
join olutta. kaljoittelivat muutkin, paitsi elisa ja jenni ja maria,
mutta en ole ikinä osannut tehdä useaa asiaa samaan aikaan. varsinkaan
jos juon olutta.
jenni, lauri, maria ja mikko lähtivät jonnekin, kiersimme sannin ja sepon
kämpän kautta rumaan. join oluen ja lähdin elisan kanssa yo-talolle. nimi
oli vieraslistalla, mistä taas kiitin mainion keikan jälkeen. pysy aina
valomiehenä, älä koskaan miehisty. olin keikan aikana juonut pari olutta
eikä elisa ollut edes maistanut. tupakkaakaan hän ei ollut polttanut koko
illan aikana, minkä sentään olin pistänyt merkille. ja sen, että hänellä
oli hame, vaikka olimme marian kanssa olleet varmoja ettei elisa käytä
hameita. joku elisan kaveri oli artturissa, menimme sinne, akseli ja sanni
saapuivat jossain vaiheessa seuraamme. onneksi he olivat enemmän humalassa
kuin minä, en välttämättä vaikuttanut niin humalaiselta. join pari olutta
ennen valomerkkiä. yritimme vielä koti-baariin mutta sinne ei enää otettu
asiakkaita, akseli ja sanni lähtivät koteihinsa. kävellessäni elisan
kanssa hävetti hieman humalatila. onko liian humalassa, jos osaa hävetä
humalaansa. puhekin alkoi takellella, en siis puhunut paljon. luultavasti
silti liian paljon.