voitin trivial pursuitin viisinpelin, en muista millä kysymyksillä vaikka painoin ne mieleen tarkasti. tajusin etten ollut syönyt koko päivänä mitään, ainoastaan juonut. oli siis hyvä tilaisuus siirtyä klubille. seuraamme oli liittynyt mikko, jota kukaan ei käsittääkseni tuntenut entuudestaan. hän teki silti hyvän ensivaikutelman, kun puhuin hänen kanssaan antiikin kreikan filosofeista. vaikutelma oli hyvä, sillä hän tiesi enemmän.

klubille löysi tiensä myös lauri. huomasin, että ihmiset jättivät tuoppejaan helposti pöydille lähtiessään terassille tupakalle. pitää muistaa se myös sitten, kun on pakkokännien ilta mutta ei ole rahaa. lähtiessä lauri kysyi pitäisikö hänen mennä taas sanomaan jotain henriikalle. hän on pari kertaa aiemminkin kysynyt heidän paneskelutottumuksistaan henriikan poikaystävän ollessa paikalla. en tiedä mitä henriikan poikaystävä on vastannut, kun lauri on kysynyt tarraako hän kiinni henriikan hiuksista naidessa takaapäin. se on silti paras juttu ikinä, varsinkin kun lauri on kysynyt samaa asiaa vähintään kahdesti. jos muistan oikein, lauri on kertonyt kyseisen rokkipojan vaivaantuneen molemmilla kerroilla. se taas ei ole ihme, rokkipojat ovat poikkeuksetta nössyköitä. eli he eivät pelkästään luule olevansa jotain.

olisin helposti voinut syödä laurin kanssa pitsan puoliksi, sillä ei ollut varaa kokonaiseen. lauri silti lupasi tarjota, joten kävimme vastapäisessä pitseriassa. henriikka ja hänen poikaystävänsä kävivät siellä eri aikaan. kävelin kotiin ja irkkasin hetken. lauantaina en tehnyt muuta kuin päätöksen, etten juo enää ikinä.

sunnuntaina heräsin siihen, kun ovikello ei soinut. se ei soinut siksi, että olen tehnyt siitä soimiskyvyttömän. huomasin kolme puheluyritystä anskulta, joka oli tullut hakemaan olmia. kävin avaamassa oven ennen kuin hän ehti ulos käytävästä, pakkasin olmin tavarat ja menin takaisin nukkumaan. kun sain kissan, luulin että sen kanssa olisi opittava elämään, mutta nyt en tiedä kuinka pärjään ilman sitä. siksi kissa ei ole niin kuin naiset.

kun olmi oli viety, nukuin vielä muutaman tunnin. heäsin siihen etten ehdi enää kauppaan. rupesin koodaamaan nettisivuja ja sainkin yön ja aamun aikana päivitettyä ne keskeneräisiksi kaikkien nähtäville. maanantain nukuin päiväkahdestatoista yhdeksään, jonka jälkeen olikin sopiva väli kääntää taas päivärytmiä. internetyhteys ei toiminut, joten piti lukea ja kirjoittaa koko yö. aamulla katsoin elokuvankin ja pari jaksoa raid-sarjaa dvd:ltä. pysyäkseni hereillä siihen saakka että lähtisin kaupungille kävin korjaamassa pyörää. lähtiessä huomasin, ettei ole sopivia työkaluja. se haittasi vasta pyörän luona. kauppalistaan kirjoitin 'jakoavain'. ennestään siinä luki jo 'paskateoria', 'läppärilaukku' ja 'kela'. kelaan pitäisi viedä työtöntyötöntyötön-lappu kello kahden jälkeen, niin se ei ehtisi käsittelyyn vielä tiistaina. sen saa palauttaa aikaisintaan keskiviikkona. pari viikkoa sitten oli taas puhetta siitä, että voisin pitää kursseja työttömille. luennoisin kuinka vältytään töiltä, ja voisi siihen ottaa mukaan myös tällaisia käytännön asioita. edelleen se kuitenkin kalskahtaa työltä eli luennoisin samalla itseni pussiin.

tiistaina kävelin sampolan kirjastolle, jonka vieressä olevan työväenopiston vahtimestarille vein kirjan. tosin kirja oli niinalle eikä vahtimestarille, joka ei edes ollut paikalla. jätin kirjan kansliaan, he lupasivat säilyttää sitä. kävin ohimennen laurin ja panun kämpällä, tosin lauri oli töissä. otin mukaani studio julmahuvi -dvd:n, jonka olin antanut lainaan joskus. kävellessäni tammelan puistokatua huomasin toisella puolella tietä pyörätuolilla kulkevan riikan. hän ei huomannut minua eli emme tervehtineet. tunsin taas lievää kateutta hänen pyörätuolistaan, koska hän saa kokea yhden päivän aikana niin paljon asioita yhdeltä istumalta.

uff:n kirpputorin peilistä huomasin ohimennen, että naamani on palanut. aivan kuin se ei olisi ollut muutenkin tarpeeksi punainen. en löytänyt kenkiä fidankaan kirpputorilta, housuja edes sovitin. sen sijaan löysin sieltä elämäni ensimmäisen tekstillisen paidan. siis sellaisen, että teksti on pääosassa. paidan etupuolella lukee volter kilpi, ja takana 'olen lukenut alastalon salissa'. se lienee jonkin volter kilpi -seuran paita, siitäkin pitää ottaa selvää. jollain taisi jäädä kirja kesken.

hain sokokselta muutaman vihkon. ulko-ovella vastaan astelivat joni ja maria, joita en olisi huomannut ellei joni olisi tönäissyt ohimennen. satun liikkumaan ympäristöstä huolimatta ympäristöä havaitsematta. tapa on jäänyt yllättäen ja pyytämättä. sanoin jonille, että levyosastolla oli gimmelin kaikki levyt kahden euron kappalehintaan. myös mikko alatalon levy oli kahdella eurolla, sig:n cd maksoi kuusi euroa. joni kysyi olenko menossa mihinkään töihin tai mitään joskus. en ainakaan pariin vuoteen, mutta varmaankin sitten kun viita-akatemia loppuu. maria kertoi ettei tiennyt sitä, eikä tiennyt jonikaan. olenkin kertonut sen vain muutamille, joita se ehkä kiinnostaa. esimerkiksi äiti ja isä, joille pitää kertoa mitä kuuluu. se on kuitenkin vain sivutoiminen harrastajakirjoittajakoulu, kansanopistomainen työväenopisto, vaikkakin kolmivuotinen eikä kaikille avoin. vai miten sen voisi luonnehtia. aina yhtä vaikeasti ja epäselvästi niin kuin kaikki epämääräiset asiat. sillä taas ei ole väliä, ainakin saa enemmän keskustelua kuin opiskelemalla humanismia.

kauppakadulla hare krishna -tyyppi tuli sanomaan, että he ovat tulleet tampereelle etsimään juuri minunlaisiani ihmisiä, jotka pukeutuvat mystisesti. mikä onkaan mystisempi eli mielikuvituksettomampi väri kuin musta. ja mikä onkaan parempi tapa saada ihmisen huomio kuin puuttua hänen ulkonäköönsä. en hämmästynyt ääneen kuinka osaankin pukeutua aina heidän kampanjansa mukaiseen teemaan. en ehtinyt kysyä mitään ennen kuin huomasin olevani kaksi krishna-kirjaa kädessä. tyyppi rupesi selittämään kirjojen sisältöä ja munkkien elämäntapaa ja muuta, samalla kerroin omasta elämästäni jotain mistä hänkin voisi ottaa kiinni. ihan vain markkinointimielessä niin kuin lehtimyyjille puhelimessa. mitä kauemmin juttelisin hänen kanssaan, sitä vähemmän hän ehtisi häiritä muita ihmisiä. tosin luostarista häneen jäänyt suitsukkeiden haju alkoi koskea päähän nopeasti. yritin pikkuhiljaa johdatella keskustelua siihen suuntaan, että hän luultavasti saisi apua uskontojen uhreilta. en silti tiennyt varmaksi, joten siitä voisin ottaa selvää. tyyppi kuitenkin hyvin aivopestynä sai kiinni siitä, että rahaa minulla ei ole, mutta kaivapas kolikkosi niin saat kirjat niillä. kolikkoja oli 70 senttiä. kerroin että en voi sillä ottaa kirjaa, joka voi olla jollekin muulle tärkeämpi. hän löysyikin laukkunsa sivutaskusta sujuvasti karkkipussillisen kuivattuja jotain. voisin ostaa ne sillä rahalla ihan vain kannattaakseni toimintaa. lipsautin, etten kannata toimintaa ja yritin oikaista, ettei niitä varmaankaan tulisi syötyä. kuin automaatti hän osasi sanoa, että voin antaa ne parhaalle ystävälleni. vastasin ettei minulla ole ystäviä. hän huomasi tuhlanneensa aikaa, tuhahti hyvää päivänjatkoa enkä viitsinyt enää huutaa kiitosta niin kauan kuin selkä näkyy.

kirjastosta löysin leena krohnin kirjan, jota en tiennyt edes olevan olemassa. se oli viime vuonna julkaistu romaani. pitäisi kai seurata hieman mitä kirjoja yleensä edes tehdään. pitää ottaa selvää hänen imagoarvonsa ennen kuin totean hänen olevan pikkuhiljaa kaikkien aikojen suosikkikirjailijani. siltä se tuntuu aina, kun löytää jonkin hienon jutun. kirja ei mahtuisi laukkuun, mutta onneksi ulkona on lämmin sää kuljettaa sitä vaikka kädessä. näkisivätpä muutkin, että kädessäni on kirja. otin kirjan hyllystä luin ensimmäisen kappaleen samalta istumalta, vaikka löysinkin sen seisten. en ehtinyt miettiä muotoja reisien vai reisten.

viitalaisista paikalle saapui järjestyksessä katja, milla ja suvi, marianna, kiti. heli oli unkarissa ja niina estynyt, muista en ollut kuullut mitään. hajaannuimme pikkuhiljaa ja lopulta kävelin suvin kanssa sokokselle saakka. seuraavassa kadunkulmassa oli sama krishna-tyyppi kirjakauppiaana alle keski-ikäiselle valkopaitaiselle miehelle, jolla oli shortsit, sukat sandaaleissa ja lapsi kädessä. mies ei näyttänyt mystiseltä vaikka yritin. mystisyyttä ei tietenkään voi määritellä ulkoisen olemuksen perusteella, minkä jälkeen kaikki ihmiset ovat mystisiä, mikä puolestaan tekee koko asiasta paradoksin. nerokasta markkinointia.

samalla muistin, että pitäisi viedä lappu kelaan. ajatuksissani kävelin ulkopostiluukulle ja pudotin sinne kirjastosta lainaamani krohnin kirjan. seisoin viitisen sekuntia liikkumatta ja mietin mitä helvettiä juuri tapahtui. laukustani otin työtöntyötöntyötön-lapun ja pudotin sen perään. huomenna pitäisi siis käydä asioimassa kelassa.

liperi eli kaupunginteatterin lippukassa oli siirtynyt kesäaikaan eikä ollut enää avoinna. claes ohlsonilta hain läppärilaukun ja jakoavaimen yhteensä alle kahdellakympillä. kävelymatka kotiin sai hieman janoiseksi, joten hain kaupasta kolme litraa limpparia, neljä litraa appelsiinimehua ja jäätelön.

keskiviikkona heräsin aamulla viideltä, keitin kahvit ja odotin toimisiko nettiyhteys. odotellessani kirjoitin, korjasin pyöränkumin ja katsoin pari jaksoa raidia. lueskelin ja nukuin tunnin päiväunet ennen kuin lähdin kaupungille. ensin menin kysymään kansaneläkelaitokselta kirjaa. se oli otettu talteen neuvontapisteeseen, oli hänen mukaansa hieman ihmetelty miksi kirja on kirjeiden seassa. mietin, että ehkä pikku vinkkinä. onneksi olin jättänyt lainauskuitin kirjan väliin, niin pystyin vakuuttamaan sen olevan minun. tai ehkä neuvontapisteen asiakaspalvelija halusi nöyryyttää kyselemällä lainauspäivää ja -aikaa ja rästimaksuja. tosin samalla selvisi, että kirjaston itsepalvelulainauksen kello on noin 22 minuuttia väärässä. sanoin vielä varmuuden vuoksi lainauskuitin olevan sivujen kymmenen ja yksitoista välissä, jossa vaihtuu jakso. luultavasti sain todistettua, että mehiläispaviljonki-kirjan parviin liittyen en ehkä sittenkään ole heti liittymässä todellisuudesta vieraantuneiden kerhoon. kirjassa mainitaan yhdistykset kuten myrskyharrastajat, palladistit, hartsilasten äidit, kadonneiden kielten ystävät ja tieteellisen maailmankuvan uhrit.

pitää joskus kysyä radiokirppiksen myyjältä miksi hän on aina niin tympeä. istuessani kirjastossa tuli suomea puhumaton poika antamaan ruusun käteeni. olin vielä kirjan maailmassa enkä ottanut ruusua vastaan, joten hän yritti samanlaisella kädenliikkeellä uudestaan. sanoin ei. hän näytti postikorttia, johon oli kirjoitettu ettei hänellä ole rahaa kotimatkaan. sanoin ei. hän jatkoi seuraavan istujan luo, joka oli kirjan maailmassa, ei ottanut ruusua vastaan ja sanoi ei. ulkopuolinen asiakas tuli sen jälkeen sanomaan hänelle, että ovi on tuollapäin, nyt ulos, ja ota kaverisi mukaan. ulkomaalainen ei osannut muuta kuin hymyillä, koska ei äänensävystä huolimatta voinut tietää mitä suomalainen sanoo. asiakas sanoi, että ulos. se tehosi ja ruusukauppias lähti. maahanmuuttajien suomen kielen opettajiksi pääsisi helposti sanavarastonsa ansiosta työttömät koirankouluttajat.

7.-17.6. esityksen taso asteikolla 1-2 eli kuinka kiinteä asfaltti

torstaina olin lähdössä kaupungille, kun huomasin pyöränrenkaan tyhjentyneen. rupesin taas paikkaamaan sitä, mutta kumi olikin repeytynyt niin, ettei sitä kannattanut paikata. nekalan keskustan pyöräkaupasta hain varuilta pari sisäkumia. saatuani toisen niistä paikoilleen huomasin ulkorenkaan revenneen niin, ettei sillä voi ajaa. en jaksanut enää lähteä kävelemään keskustaan tai hakemaan uutta ulkorengasta. kaiken lisäksi olin unohtanut miksi olin menossa keskustaan.

en muistanut perjantainakaan miksi muutenkaan olisin lähtenyt keskustaan kuin katsomaan kuinka paljon pyörien ulkorenkaat maksaa. ohimennen kävin kierrätyskeskuksessa varaamassa itselleni kirjoituspöydän. sanoin soittavani maanantaina, jos otan sen. keskustorilla meku pyöräili vastaan ja siksi menimme public cornerin terassille oluelle. meku kertoi ajaneensa taksilla tummaihoisen päälle. kysyin sattuiko se suojatiellä, koska suojatiellä heitä vuorotellen näkee ja ei näe. ei, se oli tapahtunut jalkakäytävällä ja auto oli ilmeisesti ollut koko painolla reiden päällä. meku oli ihmetellyt kuinka ihminen edes pääsee siihen asentoon, varsinkin kun hän oli ajanut kävelyvauhtia niin kuin jalkakäytävällä ajaessa pitääkin. sellaista ei voi olla huomaamatta, mekukin on ajanut taksia työkseen jo vuosia. hän oli soittanut tummaihoiselle toisen taksin ja antanut viisitoista euroa taksirahaa lääkäriä varten. myöhemmin meku selvitti ettei tummaihoinen ollut mennyt tilattuun taksiin eli asia oli sillä selvä. luita ei siis ainakaan mennyt poikki, mutta olisi ollut kiva tietää tuliko edes mustelma.

kohta huomasin kaisan odottavan bussia pysäkillä, huusin hänetkin terassille. meku lähti kohta pyöräilemään kotiinsa pirkkalaan, siirryimme kaisan kanssa valon terassille. en ollut käynyt siellä aiemmin ja pikaisen arvion mukaan musiikki oli hyvää mutta kovalla. kaisa ehdotti että hakisimme olutta kaupasta ja joisimme ne puistossa. ostimme kuutiaisen puoliksi ja joimme yhdet vanhan kirjastotalon puistossa ennen kuin siirryimme sorsapuistoon. sinne tulivat sateen jälkeen lauri ja tytti, mikko, timo, timo, turo ja sanni. en huomannut kysyä onko timoilla yleisiä lempinimiä muille kuin toisilleen, mikä ei jälkimmäisessä tapauksessa olisi kovin loogista. eikä sillä olisi siinä tapauksessa edes mitään väliä. ihmiset rupesivat pelaamaan krokettia, mutta se kuulosti taas hauskanpidolta niin oli pakko vain keskittyä juomaan olutta.

pelialue oli sama kuin usein eli leikkikentän ympäri. kun peli oli vastapäisessä reunassa, huomasi kaisa että pullonkerääjämummo otti tavaroistamme muovikassin pyöränsä tavarakoriin ja lähti nopeasti pois. kaisa kertoi että hän oli katsonut pussiin ja vain mennyt. muuten sillä ei olisi ollut väliä, mutta pussissa oli timojen kuusi täyttä olutta. tietenkin mummo saattoi katsoa että siellä oli pelkästään tyhjiä tölkkejä, vaikka painosta olisi pitänyt päätellä pussissa olevan jotain muutakin. sille ei voinut mitään, kaukana näkyi hieman vaaleaa paitaa loittonemassa. turo yritti pyöräillä kiinni ja timo kävi krokettimailan kanssa etsimässä. kohta ihmiset erkanivat pikkuhiljaa eri suuntiin. itse lähdin nukkumaan. kello oli jo yli yhdeksän.

lauantaiksi olin sopinut kristan kanssa hänen pyöränsä ketjunvaihtotalkoista. krista kertoi kuinka hänen edellinen ihmissuhteensa kariutui siihen, että hän oli suudellut kolmea eri ihmistä jossain irkkimiitissä. ja vauhtiin päästyään hän jatkoi ettei ihmissuhteet oikein ole hänen juttunsa. en jaksanut edes yrittää näytellä yllättynyttä tai myötätuntoista. huomasin että ketjunvaihto ei onnistu ilman oikeita työkaluja eli piti siirtää vaihtamista ja keskittyä kaljanjuontiin. janne saapui ennen kuin siirryimme sisälle. krista tarjosi talkookaljat, jannella oli omat. kiusasin kristan kissaa joka vaikutti pieneltä rääpäleeltä, kun olin tottunut hoitokissanani olleen olmin kokoon. lähdimme koskipuistoon. sanni saapui sinne hetken kuluttua ja hieman hänen jälkeensä jussi. jossain vaiheessa janne tai sanni kysyi mitähän hessulle eli paikalliselle pultsarille kuuluu. hän oli nähnyt hessun puolison viimeksi ilman hessua. arvelin putkaa: viimeksi riston keikalla kirjastotalon puistossa hänet vietiin maijaan ja siinä yhteydessä kuulin poliisien sanovan hänen lempinimensä. joku osasi sanoa hessun huutaneen oikeankin nimensä hessu kostaa -biisin yhteydessä: heikki. missä vaiheessa tajuan huolestua, kun kaveripiirissäni aletaan kysellä paikallisen puliukon kuulumisia.

jussin tuomassa iltapäivälehdessä oli kesäinen juttu tuoreesta missistä. yritin taas keksiä ohimennen jonkin yleispätevän virkkeen, joka voisi sopia ihan kenelle tahansa. hän nauttii kesästä, hän nauttii sinkkuudestaan tai jotain vastaavaa. krista sanoi lähtevänsä kotiin, hänen pitäisi aamulla töihin. myöhemmin hän paljasti menneensä valoon oluelle, ja sen jälkeen vielä vastavirtaklubille keikoile. siirtyessämme alanyaan lisäkaljalle soitti noora pitkästä aikaa ja kuin sattumalta. kerroin hänelle etsineeni jonkinlaista hauskaa slogania, jonka liittäisin postikorttiin ja lähettäisin hänelle. pienessä nousuhumalassa paljastin vielä sen lisäksi, että olisin kysynyt hänen osoitteensa tanjalta koska en varmaankaan tiedä hänen nykyistä sijaintiaan. siirryin läheiselle sisäpihalle juttelemaan pitkään, muut menivät oluelle. noora kysyi pidänkö enää mitään blogia, johon vastasin niin kuin olen vuoden ajan vastannut kaikille: "päivitän huomenna". "niin aina", oli noorakin huomannut. tosin tällä kertaa tarkoitin sitä, vaikka päivitys siirtyikin melkein vuorokaudella.

pian janne siirtyi ulos puhelimeen. hänelle soitti pitkästä aikaa nelli, josta olen itsekin kuullut hyvin vähän muutettuamme eri asuntoihin. alanyassa kävin ensimmäistä kertaa enkä edes tiennyt sen olevan baari. tietenkin ulkona olevasta kyltistä voisi päätellä, sillä siinä lukee että oluet 3 euroa. paikka on silti enemmän ravintola kuin baari julkisivultaan, ulkomaalaisilta myyjiltään, sisustukseltaan ja jopa musiikiltaan. intialaisen popin lisäksi jukeboksista soi anton maiden. en ollut vielä tarpeeksi humalassa että joisin lisää, ja lähdin alanyan jälkeen kotiin vaikka nukkumaanmenoaika oli jo ohi. myös jussi ja sanni lähtivät koteihinsa, muut mainostivat menevänsä telakalle kuin hyväkin bändi.

maanantaina soitin päivällä kirpputorille, että ostan heiltä kirjoituspöydän. sovimme kuljetuspalvelun seuraavaksi iltapäiväksi, jolloin molemmille eli lähinnä heille sopi.

myös sini ilmoitti, että nyt on ajankohtaista vaihtaa ehjä puskuri hänen autoonsa. auto oli viime jouluna minulla lainassa ja olin pimeässä peruuttanut sen pihan koristekiveen. janne ja sini olivat jättäneet takapenkille säilöön olutta, jotka join vitutukseeni. puskuri lohkesi silti niin vähän, etten viitsinyt soittaa heti pilatakseni heidän jouluaattoaan. odotin siihen saakka että sini pääsi takaisin tampereelle ja palautin auton, jolloin sanoin että tules katsomaan. myöhemmin sini kertoi ettei ollut huomannut siinä juuri mitään, ja että hän oli itsekin aiemmin tönäissyt puskurin johonkin. siitä huolimatta pyysin kertomaan heti kun vaihto on ajankohtainen, niin osallistun kuluihin. melkein puoli vuotta siihen meni.

katsoin varaosahausta halvan ja a1-luokan eli parhaan mahdollisen puskurin, joka kuitenkin oli musta. huomasin sen olevan lounaissuomessa ja kysyinkin miksulta mesessä haluaisiko hän hakea sen talteen. se sopi hyvin. samalla selvisi että hänen enonsa on automaalari ja siinä samalla hän voisi maalauttaa sen halvalla. en osannut kuin olla kiitollinen ja jätin asian herran haltuun.

tiistaina olinkin ehtinyt siivota kämppää sen verran, että olin vienyt sohvan varastokoppiin kirjoituspöydän tieltä. myös ostoskärryt olivat hieman epäsopivat oikean feng shuin kannalta, joten siirsin nekin varastoon. tosin ne oli tilanpuutteen vuoksi pakko asetella jonkun muun koppiin, joka ei ollut lukossa.

näin kämpässäni oli enää yksi ylimääräinen pöytä, joka pitäisi saada tai antaa johonkin. en tajunnut antaa sitä vietäväksi kirpputorille. olen raahannut sitä mukanani pelkästään siksi, että isä osti sen huoneeseeni noin viisitoista vuotta sitten. en jaksanut hoitaa asiaa heti eli pöytä luultavasti löytyy samalta paikalta vielä ensi vuoden puolella.

timon kanssa olemme suunnitelleet että menisimme joskus pelaamaan shakkia ja tiistai oli siihen hyvä päivä. koska myös muut olivat halukkaita ajanviettoon, menimmekin porukalla sorsapuistoon pelaamaan petanquea. osallistuin peliin koska se kuulostaa hauskalta ajanvietolta. ensimmäisen pelin hävisimme timon kanssa 12-7, toisen pelin 12-3 ja kolmannen voitin sepon ja jussin kanssa 12-1. kuulin timon puhelusta ohimennen, että hän on menossa jyväskylään viikonloppuna. kysyin mahtuuko siihen mukaan. luultavasti mahtuu. amadeuksessa pelasimme trivial pursuitia, jonka timo voitti eli itse hävisin.

torstaina oli finnkinon superpäivä eli elokuvat maksoivat viisi euroa esitystä kohden. kävin pancho villassa syömässä ennen kuin teatterin jonossa huomasin että kymmenen minuuttia ei välttämättä riitä jonottamiseen. jonoa oli paljon. lähempänä huomasin myös miksi: finnkinon tietokoneet olivat rikki. lipunmyyjät alkoivat huudella jonottajille, että saa jonossa saa ohittaa jos on menossa pian alkaviin näytöksiin. lähdin ohittamaan vaikken tiennyt olisiko se niin hauskaa, herättäisikö se luvan kanssa tarpeeksi pahennusta. ei. sain lapun jossa oli jokin numeroyhdistelmä ja menin saliin istumaan. etuvasemmalla istui neljä yli parikymppistä ihmistä. he alkoivat puhua elokuvasta, jonka ensi-ilta tulisi olemaan heinäkun neljäs päivä. "ai se on vasta sitten", yksi sanoi totisella äänellä. toinen vastasi että "joo, itsenäisyyspäivänä". kovasti yritin kuulla heidän vitsailevan. en onnistunut.

lipunmyyntiongelmien vuoksi elokuvan alku venähti niin pitkälle, etten tiennyt ehtisinkö hakea kaljaa anttilasta ennen kuin menen kristan luo. ehdin: kuitin mukaan maksoin ostokset kello 21.01. annoin kuitin lahjaksi kristalle. soitin kaljaporukkaan mukaan myös sepon ja timon, jotka olivat sepon luona. myös toinen timo saapui myöhemmin. pussikaljojen loputtua menimme vanhaan monttuun, jonne krista ei humalatilansa vuoksi päässyt sisälle. olimme kuitenkin ehtineet tilata oluet, joten sain puhuttua kristan menemään sputnikiin jonne menisimme kohta perässä. se sopi.

montussa toinen timo valitteli kuinka pahalta tuntuu juoda ensimmäistä olutta krapulassa, kun kädet rupeavat tärisemään. ensimmäinen timo sen sijaan alkoi humoristiseksi. hän kysyi miksi kutsutaan mustalaisten jälkikasvua. mietin hetken ja ehdotin, että jatkoromaniksi. oikea vastaus oli novelli. saman vitsin aikana portsari kävi keräämässä tuoppeja viereisistä pöydistä, katsoi suuntaamme ja myhäili. lähtiessämme sputnikiin muistutin vielä, että eikö ollut hauska se romanivitsi. hän jatkoi myhäilyään.

sputnikissa krista halusi tarjota oluen, jota hakiessa seppo ehdotti että taidan käyttää kristaa hyväkseni. en kieltänyt, vaan päinvastoin vahvistin sen olevan molemminpuolista. onko se edes siinä tapauksessa enää hyväksikäyttöä. tupakalla piti käydä ulkona eli tupakoitsijat saisivat samalla myös hieman liikuntaa portaikossa. krista tosin yritti hieman oikaista sillä seurauksella, että hän kaatui viimeisiltä portailta tupakointialueelle. ihoa meni rikki mutta ei luita.

perjantaiksi olimme suunnitelleet lähtevämme jyväskylään kello viisitoista. keitin siis aamukahvit niin, että saisin juotua ne juuri ennen lähtöä.

timo soittikin jo puoli kolmelta, että pitäisi soittaa mikolle, joka oli hävittänyt puhelinnumeroni. soitin. mikko odotti parkkipaikalla ja sanoin tulevani siihen viiden minuutin kuluttua. onneksi olin jo pakannut valmiiksi, joten piti vain juoda kahvit nopeasti ja lähteä.

haimme timon ja timon timon kämpältä tammelasta ja kristan hämeenpuistosta. kristan istuttua alas esittelin hänet mikolle, jonka jälkeen kysyin miksi täällä rupesi haisemaan vanha viina. mikko naureskeli huomanneensa saman.

menomatkalla kävimme ohimennen jonkun timon sukulaisen luona, ilmeisesti isoäidin, jonka nimi on mimmi. poltimme tupakat pihalla ja ihailimme kuinka kiinteä asfaltti siinä on, jumalauta saatana. otin kaverikuvan timosta ja asfaltista. timo otti matkaevääksi pullia, jotka mimmi oli leiponut. söimme ne jämsänkosken huoltoasemalla. maistettuani huudahdin yllättyneenä kuinka pulla onkin hyvää, voi jumalauta saatana.

olimme perillä johonkin aikaan. kävin pankkiautomaatilla, jonka aikana ehdin eksyä muista, jotka sanoivat menevänsä alkoon. soitin kristalle ja kysyin mihin alkoon he menivät. siihen tuli myös liimo, joka meni samalla alkoon kun menin tilaamaan kristan kanssa pitsat mariasta. muut lähtivät toisaalle.

ruokailimme lounaispuistossa. soitin jyväskyläläisille tuttaville kysyäkseni missä he ovat, mutta kaikki olivat joko eri kaupungissa tai muuten vain estyneitä. menin siis kristan ja liimon kanssa pussikaljalle harjulle. sinne tuli lopulta jotain heidän kavereitaan, omista tuttavistani sain mukaan vain jorin. osasin hädintuskin neuvoa hänet perille, koska en ollut aiemmin ollut sillä puolella harjua. paikallisena hän silti löysi meidät muiden kerrottua millä nimityksellä sijaintipaikkamme tunnetaan. hän palautti yup:n yövieraat-levyn, jonka olin lainannut hänelle yli vuosi sitten.

istuskelimme niin kauan että kaljoja oli jäljellä vain muutama, jonka jälkeen siirryimme hetkeksi hospan kellariin. matkalla timo soitti että missäpäin harjua me olemme. en enää muistanut, mutta kerroimme menevämme käymään hospan kellarissa, joka on lähellä vihreää haltiatarta. sovimme tapaamisen siihen, mutta ennen kuin puhelu ehti loppua, pyysin timoa katsomaan oikealle. hän oli melkeinpä vieressämme ennen kuin ehdimme edes pois harjulta.

hospan kellarissa joimme muutaman oluen ja siirryimme vihreään haltiattareen. se oli ainoa paikka johon jori suostui lähtemään ja hän oli kuitenkin tarjoamassa olutta minulle. en osannut kuin lähteä mukaan ja toivoa että myös muut innostuisivat. sinne tuli melkeinpä kaikki. tuttavistani sinne saapuivat myöhemmin panu, riku ja sanna, muiden jyväskyläläisiä tuttuja oli paljon enemmän. heidänkään nimiä en ala luetella, koska en muistaisi kaikkia.

anna kuitenkin paljasti että hän ei tunne ketään meistä. jori houkutteli paikalle hänen kaverinsa aleksin sillä, että minä olen paikalla. sen jälkeen hän paljasti hengailevansa kanssani vain päästäkseen päiväkirjaani.

pian jori sammui vessaan ja timo kantoi hänet pois sieltä. vaihdoimme freetimeen, jossa istui myös silja. kolmelta tajusin etten tiedä missä vietän seuraavan yön. se oli hyvä aika kysellä paikallisilta ehdotuksia. saara kertoikin että voin helposti olla hospan kellarissa yön jos en muuta paikkaa löydä, ja se sopi mainiosti. pidimme siellä myös jonkinlaiset jatkot. ouija-laudan lisäksi matkavihkooni ilmestyi illan aikana kommentteja:
onpas saatanan hyvää kaljaa jumalauta!
jori kokora // jumalanakin tunnettu
maailman älykkäin mies // jori kokora + oma allekirjoitus
en halua tuntea sinua!!!
voi kuinka on hyvä kysyä "kuinka lapsi voi"

muistan kysyneeni joltain että kuinka lapsi voi, mutta yhteyttä en muistanut enää seuraavana päivänä. tai edes kenelle sen sanoin. muistan vain että kysymyksen vastaanottaja oli hyvin ilahtunut kommentista.

heräsin hospan kellarista muistamatta missä olen. ihmettelin vain missä olen ja miksi missään ei näy valoa. pian kuitenkin muistin ja lähdin etsimään vessaa. sinne ei päässyt ilman avainta, joten kävin kusella roskakatoksessa.

anna oli menossa siskonsa luo ja puhuin itseni siihen mukaan, koska en tiennyt millainen päivän aikatauluni olisi. pian kuitenkin akseli ilmoitti, että he lähtivät ajamaan kuopiosta jyväskylään mikon ja paulan kanssa. kävin heidin luona tekemässä ruokaa ja juttelemassa elämästä ja ihmisistä.

pian lähdin kävelemään lounaispuistoon, jonka olin sopinut kuopiolaisten kanssa kohtaamispaikaksi. olin ehdottanut sitä kuultuani punkkareiden tulevan sinne ennen illan keikkoja. niin kuin lupsakoiden savolaisten kuuluukin, he olivat tuoneet mukanaan pilailukaupasta ostettua huumoria: hauskat silmälasit ja pierupussin. niistä riitti iloa koko illaksi ja hieman seuraavallekin päivälle.

silja soitti että missä olemme, lounaispuistossa varjon puolella. hän istui joonaksen kanssa auringon puolella, joten siirryimme sinne. ennen yhdeksää saimme tietää punkkareiden istuvan sittenkin ilokiven vieressä olevassa puistossa. matkalla kävin mikon kanssa r-kioskilla ja ostin toisen kuutiaisen olutta, joista annoin puolet muille. mikko otti kaksi kahvia, joista antoi puolet akselille.

kaljat loppuivat ennen yhtätoista, jolloin siirryimme sisälle ilokiveen. olimme akselin kanssa vieraslistalla, joten tilasimme oluet ja menimme suoraan takahuoneeseen kuin kaupunkilaiset maalla. bändi soitti liian kovaa hennoille korvillemme emmekä siksi kuulleet keskustella henkeviä. söimme bändien ruokia mutta kaljoihin emme uskaltaneet koskea. osasto 11:n keikalle menimme mikon kanssa joraamaan, mitä panu on jaksanut jälkikäteen ihmetellä moneen kertaan. positiivista palautetta paremmalta tuntuu olla laadun mittari. samalta saattoi tuntua rooman keisarista, kun hän arvioi esityksen tason asteikolla 1-2.

humalatila yllätti positiivisesti, ja mikon kanssa tekikin mieli lisää kaljaa. freetime oli ainoa mahdollinen paikka, johon menimmekin jonottamaan. jonottaminen vei liikaa aikaa ajankohtaan nähden, joten järjestysmiehen mennessä hetkeksi sisälle sanoin mikolle että nyt mennään. kävelimme jonon ohi ja sisälle. tajusin taas etten tiedä missä vietän ensi yön eikä freetimessakaan näkynyt juuri ketään tuttuja. anna kuitenkin oli tanssimassa siskonsa kanssa ja kysyin voinko mennä hänen luokseen yöksi jos en löydä muuta paikkaa. se sopi. he ehtivät kuitenkin lähteä ennen kuin saimme mikon kanssa juotua oluet. soitin annalle ja hän jäi odottelemaan kotimatkansa varrelle. onnistuin suunnistamaan eksymättä.

turtlesin lisäksi matkavihkooni ilmestyi illan aikana kommentteja:
betangue, hassut lasit ja pierutyyny. taas meni päivä nukkuissa. hauskaa on niin, että vatsa on krampissa pelkästä ajatuksesta... // terve! silja
älä hukkaa niitä, ne on mun viimeset -tsuji-
pasi sää oot niin hevi! // ari idolsseista.
nöyränä varpaillaan jumalan jeesuksen edessä. // muista pasi elämän tosiasiat. // - uudestaan 16.6.2007 // toivoop. paula
taskupokkari on entisajan wikipedia.

seuraavana päivänä lähdin annan kanssa asemakeskuksen viereiselle huoltoasemalle kahville akselin kanssa. hän oli jäänyt aamulla autokyydistä nukuttuaan liian pitkään ja sikeästi. huoltoasemalle tulivat pian myös mikko ja timo. olin vasta aloittanut kahvinjuonnin, joten he tulivat hetkeksi istumaan seuraamme. akseli ja anna jäivät huoltoaseman terassille odottelemaan junanlähtöä kuopioon, kun me lähdimme tampereelle. matkalla huomasin että olin unohtanut jyväskylään kellon annan luo sekä jorin palauttaman yövieraat-levyn jonnekin.

lähikaupassa oli kassaneitinä se tummahiuksinen. valikoidessani perunoita kuulin asiakkaan juttelevan siitä kuinka kassaneiti on väsynyt provinssirockin jälkeen. mietin pitäisikö häneltä kysyä jotain festarista. kassalla en enää muistanut sanoa kuin ole hyvä ja kiitos.