16.5.-6.6. olen heteroseksuaali tai yritin peitellä humalatilaani
pakatessani ostoksia k-extran vaalea kassaneiti toivotti hyvää viikonloppua. hämmästyin hieman, koska oli keskiviikko ja epäilemättä kävisin kaupassa jonain loppuviikon päivänä. hän taas tuntuu olevan töissä aina kun käyn. hämmästyneisiin eleisiini hän huomautti tulevansa töihin vasta maanantaina. en ole ikinä ollut hyvä jutustelemaan mukavia, vaikka tiesin että lähikaupassa tulee usein sellaisia tilanteita. totesin vain että hänellä on sitten tulossa pitkä viikonloppu. hän vastasi lähtevänsä ouluun, jonka jälkeen kassalle onneksi saapui seuraava asiakas. en olisi keksinyt enää mitään sanottavaa. kotona huomasin unohtaneeni ostaa lohkoperunoita enkä viitsinyt enää lähteä hakemaan niitä, kun tuli jo hyvästeltyä.

söin aamiaiseksi muutaman riisipiirakan ja pannullisen kahvia. juodessani kirjoitin valmiiksi keskinkertaisen jutun juoni-lehteen ja korjailin yhden tekstin. olin kristan kanssa sopinut käyväni kirpputorilla iltapäivällä, mutta en jaksanut lähteä. lähetin hänelle tekstiviestin, että nähtäisiin illalla. olin menossa valokuvaamaan osasto 11:n keikkaa ja sitä ennen voisi helposti pysähtyä keskustaan. tosin myöhemmin tajusin, että olisin voinut mennä bussin siirtolipulla paljon helpommin keikkapaikalle suoraan kotoa.

olin sohossa vartin etuajassa enkä siksi viitsinyt tilata kannua, jonka olin sopinut juovani kristan kanssa. lueskelin iltapäivälehteä ja yritin olla katsomatta ihmisiin. tapasin kristan ensimmäistä kertaa neljään kuukauteen niin, että olemme melkein selvinpäin. yhteyttä emme ole pitäneet muuten kuin irkissä muutaman virkkeen verran. jukka ja sakkeus kävivät myös, mutta emme halunneet heidän jäävän istumaan. jukka lähtikin pois pian, mutta sakkeus ei oikein tajunnut. johtuen ehkä siitä, että hän väitti juoneensa neljätoista olutta. lopulta hänkin lähti, kun emme antaneet istumapaikkaa. krista sai onneksi seuraa työkaveristaan hieman ennen kuin lähdin, ettei tullut paha mieli, jos olisin joutunut jättämään hänet yksin.

janne oli neuvonut, että pispalaan pääsee busseilla numero 13, 25, 26 ja 27, ja oikeastaan melkein kaikilla, mikä oli hyvä, kun pitäisi käydä vessassa. niistä ei kulkenut mikään enää siihen aikaan, eikä kyllä juuri muitakaan busseja. kysyin joltain normaalinnäköiseltä naiselta onko hän menossa pispalaan, mutta hän odotti pikavuorobussia. pian kolme punkkarinnäköistä ihmistä näytti tutkivan aikatauluja, kysyin ovatko he menossa pispalaan, kyllä. he eivät tienneet mikä bussi sinne menisi, kysyin sitä seuraavan pysähtyvän bussin kuskilta. kymmenen yli yksitoista lähtisi seuraava. ehdin käydä vessassa vanhassa montussa. matkaa ei ollut paljon, mutta oikea bussi oli ehtinyt saapua tullessani takaisin. katsoin punkkareiden istuvan bussissa, joten ei tarvinnut kysyä kuskilta mitään eikä hänkään siten luulisi minua maalaiseksi.

bussi täyttyi äänekkäistä teineistä. jäin pois samalla pysäkillä punkkareiden kanssa, vaikka he eivät tulleetkaan vastavirta-klubille. heitäkin oli huvittanut metelöivät teinit, ja kerroinkin seuranneeni kuinka heidän hermonsa kestivät. heitä oli silti vain lähinnä huvittanut. olin paikalla paria minuuttia ennen keikkaa. panu oli antanut kameransa timolle, joka olisi ottanut kuvat jos en olisi ehtinyt. tilasin oluen ja otin joitakin kuvia. en osannut käyttää niin hienoa kameraa, joten niistä tuli ainakin näytön mukaan huonohkoja. myös timo otti keikan puolivälin jälkeen kuvia, hän onnekseni sanoi niiden onnistuneen varmaankin ihan hyvin. ei jäänyt niin huono kuva keikasta.

sovimme, että juomme oluet ja lähdemme taksilla klubille, siellä olisi halvempaa. ehdin juoda kaksi ja olin jo humalassa. taksiin tulivat lisäkseni kaisa, lauri, maija, panu, timo ja turo. janne oli taksimatkan aikana yrittänyt soittaa, että ottaisimme hänet kyytiin teatterikulmalta. en ollut kuullut, joten yritin houkutella hänet kävelemään, matka olisi vain hämeenkadun pituinen. kohta hän saapuikin paikalle. klubi oli keskiviikoksi yllättävän täynnä, sillä seuraava päivä oli pyhä. valomerkkiin asti tuli ryypiskeltyä, ohimennen muistan nähneeni ainakin henrin, lassen ja sinin. onneksi myös kahden jälkimmäisen kuulin myöhemmin olleen kovin humalassa. paitsi lasse ei muistanut edes, että keskustelimme jotain, ja että hän tarjosi juoman.

juttelin myös yllättävän selkeästi tytölle, jonka isosisko kävi sanomassa hänelle ohimennen jotain. tunnistin hänen siskonsa tampereen baareista ja huomasin heillä jotain samoja piirteitä kasvoissaan. ennen kuin ehdin kysyä heidän sukulaissuhteitaan, tyttö sanoi tuon olleen hänen isosiskonsa. he olivat juhlimassa jonkun kaverinsa syntymäpäivää. en huomannut kysyä kenen, mutta laskin että oma syntymäpäiväni on ylihuomenna. hän laski, että niin on myös hänen kaverinsa. lauri huomasi että olen naisseurassa, joten hän teki niin kuin yleensä humalassa, tuli mölisemään jotain. yritin olla niin kuin tietäisin kuinka sellaisessa tilanteessa tulee käyttäytyä. nostin kulmakarvoja ja näytin mahdollisimman ymmärtäväiseltä. onneksi valppaampi osapuoli on aina oikeasti ymmärtäväinen ja huomaa ilmeestäni, että hän on ollut joskus samassa tilanteessa. onneksi on mölyäviä kavereita, jotka ajavat tilanteisiin joita ei pitäisi edes olla.

seuraavana aamuna päätin taas etten juo enää ikinä. tai oikeastaan illalla ennen kuin pääsin ylös sängystä. panu on yrittänyt kannustaa luovaan krapulaan, mutta en ole vieläkään löytänyt sitä hedelmälliseksi olotilaksi. lähtiessäni kaljoittelemaan siihen menee siis aina kaksi päivää. seuraavana päivänä voi tietenkin tehdä aina jotain muuta kuten siivota tai lukea. eli irkata, jos internetin jumalat suovat. nettiä olen viimeisen kuukauden ajan käyttänyt naapurin suojaamattomasta yhteydestä. se on toiminut ympärivuorokautisesti, toisin kuin alkuvuoden aikana, jolloin oli lähes päinvastoin. aina voin sanoa etten tiennyt saako sitä lain mukaan käyttää, mikä on totta.

perjantai-iltapäivänä janne soitti, että menisimmekö kaljalle. se sopi hyvin, jannen piti seuraavana aamuna olla studiossa eli emme voisi olla pitkään. joimme pari olutta ensin valon iloisilla tunneilla ennen kuin siirryimme vanhaan monttuun juomaan kaksi lisää. tai kolme. janne lähti kotiin, join viimeisen oluen loppuun ja lähdin piiaan ja renkiin. turo oli jo siellä lukemassa jouko turkan kirjaa häpeä. hän kertoi olevansa seitsemän veljeksen kohdalla, johon kysyin onko hän päässyt jo seitsemän samurain vertaukseen. tai toisinpäin. ei ollut päässyt, vaikka muistelin niiden olevan suunnilleen samassa kohdassa, melkeinpä peräkkäin. lauri saapui. pelasimme taas trivial pursuitia, jota en voittanut eli hävisin. tällä kertaa olisin luultavasti hävinnyt oikeasti, jos pelaisimme häviäjään saakka. kakussani oli vain kaksi oikeaa vastausta, kun turo voitti ja lauri yritti osua keskiöön. tietenkin voin selittää sen useammalla oluella, vaikka kovasti yritinkin peitellä humalatilaani.

timo soitti ja tekstiviestitti, että he ovat piian kanssa koti-baarissa, menimme laurin kanssa sinne. lauri halusi istumaan rokkipuolelle, jossa oli tilaa. menimme. piian ja timon syntymäpäivälahja oli paras ja ainoa, sanakirja. tosin se oli venäjä-italia, mikä oli vain hyvä asia. jos opettelen niistä toisen kielen, opin samalla melkein toisenkin. laurin kanssa tuli puhetta, että emme ole käyneet koti-baarissa pitkään aikaan, jonka jälkeen kohta tulikin valomerkki tunnin liian aikaisin. kello oli puoli kolme. klubille lähti mukaan muitakin ihmisiä, joista tiesin lähinnä maijan. portsarille selitin, että ennen ei ole pitänyt jättää pikkutakkia narikkaan. hän vastasi ettei ole sitä pyytänytkään. tunnissa join liian monta olutta, jonka jälkeen oli hyvä lähteä jatkoille laurin ja panun luo. panu oli nukkumassa.

haimme grilliltä ruokaa mukaan. syötyäni ne mietin että pitäisi lähteä kotiin, mutta join silti vielä oluen laurilta. muut menivät tupakalle enkä muistanut olinko sanonut heille kotiinlähtösuunnitelmiani. päätin piipahtaa vessassa, mutta koska se on samalla suunnalla kuin ulko-ovi, unohdin vessan matkalla, puin kengät ja lähdin. seuraavana päivänä sain tietää etten ollut maininnut lähtöäni. samana päivänä päätin etten juo enää ikinä.

kolme päivää istuin kotona. tiistaina emmin pitkään pitäisikö lähteä kaljalle kristan, laurin, panun ja timon kanssa. pähkäilyn jälkeen tietenkin lähdin, kun sain päätöksen aikaiseksi. odotin innolla pääseväni taas kävelemään lähigrillin hampurilaishajujen ohi. tällä kertaa siinä kohdalla kuitenkin tuoksui sateenjälkeiset koivut, jotka olivat heränneet talviunilta. lauri, panu ja timo istuivat amadeuksen terassilla. ainakin lauri näytti yllättyneen siitä, että saavuin paikalle. se taas ei ollut yllätys, sillä olin viimeksi sanonut hänelle irkissä jääväni kotiin. he olivat terassin ainoat asiakkaat. sisällä sen sijaan oli täyttä, mikä oli kaiken järjen mukaan huonompi vaihtoehto kuin tihkusateinen ulkoilma. muuten se ei haitannut minuakaan, mutta juomat laimenivat ikävästi.

krista saapui seuraavaksi. sanoi katsoneensa kauempaa, että ketkä vitun urpot istuu terassilla tällaisella säällä. tietenkin juuri se seurue, johon hän on liittymässä. krista halusi kaulahuivini alleen, ettei housut kastuisi istuessa. annoin hänelle viita-akatemiaan tekemäni valokuvatehtävän, johon kirjoitin hänestä. hän luki sen heti ja korjasi, että tilasi hän toisinaan muutakin kuin vettä. kohta siirryimme sisätiloihin, kun siellä vapautui penkkejä. muut menivät tupakalle, menin kristan kanssa katsomaan jukeboksia, jossa oli yllättävän paljon negativea ja vastaavia tampere-bändejä. palattuamme istumaan krista kysyi missä lauri on, tupakalla. entä missä timo on, tupakalla. hetken hiljaisuuden jälkeen kysyin eikö hän halua tietää viiden muun veljeksen kuulumisia.

kerroin äskeisen tilannekoomisen vitsin kaikille erikseen, mutta se ei oikein avautunut. tai sitten se oli huono. lauri, panu ja timo lähtivät dorikseen, johon keskimmäinen ei taaskaan päässyt sisälle. siitä voi syyttää ainoastaan ammattimaista henkilökuntaa, ei kovaa humalatilaa. olin itsekin lähtemässä kotiin, mutta kuin sattumaan uskoen lähdin saattamaan kristaa keskustaan päin. menisin dorikseen, jos sinne ei olisi jonoa. jos olisi jonoa, lähtisin kotiin. doriksessa istui viime keskiviikkona tapaamani tytön isosisko, jenni. hän kysyi tunnenko hänen pikkusiskonsa jostain, en. silti muistin mitä olen hänelle jutellut, josta jenni €päätteli että tunnen sittenkin. siihen ei näköjään tarvita kuin humalainen keskustelu baarissa. tosin tällä kertaa olin niin humalassa etten muista paljon muuta. lauri kävi taas mölisemässä jotain ja hermostuttamassa ihmiset, tosin tällä kertaa olin sen verran sivummalla etten itse joutunut vaivaantumaan. tunsin silti olevani pahoittelun velkaa, sillä he olivat saattaneet huomata meidän liikkuvan yhdessä.

lauri viihtyi taas illan tanssilattialla, timon kanssa juttelin hautajaisista ja kuolemasta ja mistä nyt jutellaan, kun ollaan lähdetty viihteelle. timo tarjosi puoliksi tequilan, jonka juomakäytännön katsoin sivusilmällä. se oli taas liikaa. humalluin ja kävelin kotiin.

keskiviikon nukuin, torstain tein kaikkea mitä viriili nuorimies tekee. luin ja yritin lisääntyä. perjantai-iltana kävin katsomassa arvottomat-elokuvan niagarassa, jonka jälkeen ehdin vielä sokokselle ostamaan vihkoja. en löytänyt oikeanlaisia enkä viitsinyt ostaa vääränlaisia, siirryin anttilaan. siellä oli samanlaisia vääriä, joita olisin ostanut elleivät ne olisi maksaneet puolet enemmän kuin sokoksella. enää en ehtinyt tai jaksanut sokokselle, lähdin kaljalle. matkalla hain apteekista kosteusvoidetta punoittavalle iholle. se ei häiritse niinkään itseäni, mutta kuukauden sisällä jo kaksi ihmistä on huomauttanut. eikö punoittavat posket olekaan enää söpöä. ei kai keväisin, keväisin se lienee puistojuoppojen piirre kasvoissa. montussa join kaksi olutta, luin kaksi iltapäivälehteä ja yhden ilmaisjakelulehden, joista sain idean jonkinlaiseen kirjoitukseen. muistin myös, että pitäisi ottaa tie guantanamoon -elokuva internetistä. vai onko se vieläkään tai vieläkin laitonta, ei ole kiinnostanut seurata. onko laitonta lukea kaljan ohella maksullisia lehtiä, jotka joku on ostanut luettavaksi.

seuraavaan neljään vuorokauteen en käynyt missään. jonain päivänä luin netistä city-lehden haastattelun sofi oksasesta ja aloin vihata hänen mediapersoonaansa jopa enemmän kuin aiemmin. esimerkiksi otan kohdan "Olen kertonut biseksuaalisuudestani kaikille potentiaalisille ihmisille heti, koska ensireaktio kertoo, mitä hän asiasta ajattelee." tietenkin voin vain kuvitella kuinka tuollainen tilanne kehittyy, sillä tuon kommentin mukaan hallitsen sosiaaliset tilanteet hieman oksasta paremmin. tapaan ihmisen sattumalta, vai millä tavalla yleensä kohdataan 'potentiaalinen ihminen'. ehkä tapaaminen on sovittu. joka tapauksessa pidän häntä potentiaalisena ihmisenä johonkin, joten kuin häntä testatakseni tölväisen olevani heteroseksuaali. ja sen jälkeen tulevan vaivaannuttavan hiljaisuuden aikana havainnoin aiempaa tarkemmin hänen käyttäytymistään. ensireaktio näissä asioissa on niin tärkeä. kyseinen ihminen ei välttämättä olekaan potentiaalinen, vaikka olen erehdyksissäni tehnyt sellaisen ensisilmäyksen. minäkin olen toisinaan erehtyväinen, vaikkei sitä kaikki usko. saattaa olla että potentiaaliseksi luulemani ihminen ottaa käsilaukkunsa ja mitään sanomatta lähtee pois. muminan seasta kuulen ehkä hämmästynyttä kiroilua siitä, miksi juuri hän törmää aina näihin fiikkeihin. ainakin olen saanut testata sosiaalisia taitojani. en enää ikinä leikkaa hiuksiani.

niagarassa olisi ollut sunnuntaille ja tiistaille jaettu pitkä versio kahdeksasta surmanluodista. sunnuntaina heräsin liian myöhään eikä ollut aikaa empiä, en mennyt. eikä siten tiistainakaan olisi ollut järkeä käydä. maanantaina olisi ollut käpy selän alla -elokuva enkä jaksanut siihenkään. heräsin liian myöhään. joka aamu kello on ollut herättämässä, mutta vuorokaudet tuntuvat lyhenevän koko ajan. niin kuin ne ovat tuntuneet liian lyhyiltä koko elämän ajan.

lähikaupassa oli maanantaina taas se kiva tyttö kassalla, vaikka on henkilökunta muutenkin reipasta. luultavasti kaikissa lähikaupoissa on. neljä vuorokautta siis tein samaa kuin edellisen vuoden. istuin tietokoneella, surffasin netissä päämäärättömästi mutta rajoitetusti ja kutsuin sitä tiedonhauksi. välillä mietin että pitäisi kirjoittaa muutakin kuin yksittäisiä huomioita, mutta siksi teki mieli siivota, ja siksi teki mieli lukea, ja siksi teki mieli leikkiä olmin kanssa. sain olmin helmikuun lopulla hoitoon kuukaudeksi. vappuna laurin ja panun tupaantuliaisissa sanni sanoi, että taisin saada siitä kissan itselleni niin kuin tällaisissa tapauksissa usein käy. ei se haittaisi muuten, mutta olmi on vasta puolitoistavuotias. kissat elää liian kauan eikä niiden kanssa voi viettää jätkien iltaa, vaikka olen kyllä olmille jo maistatuttanut olutta sormenpäästä.

tiistai-iltana en jaksanut tehdä mitään tärkeää, en edes jatkaa uuden ulkoasun koodaamista. lisäilin siis uusia kuvia internetiin. ne oli lisätty nopeasti ja kätevästi, joten mietin pitäisikö siirtää kaikki ottamani kuvat sinne. sieltä ne näkisi kätevästi pienten kuvien kanssa, kun en oikeanlaista sivua jaksa mitenkään koodata omalle nettisivulle. sain pienen inspiraation kirjoittaa päiväkirjaa. vitutti lukiessani martti joenpolven novellikokoelmasta kuinka henkilöhahmot miettivät aina jonkin syyn tekemiselleen. tällä kertaa syyksi kirjoittamiseen kelpasi se, että on sitten ulkoasumuutoksen yhteydessä jotain muutakin päivutettävää. siksi sekoitin heti pihalta löytämääni jalluun hieman kolaa ja rupesin kirjoittamaan.

kun kirjoitan muka oikeasti, en ole tottunut juomaan muuta kuin kahvia. jaloviina sopii siksi hyvin inspiraatioksi, että sitä ei tee mieli juoda. mieluummin aloittaa uuden virkkeen kuin edes haistelee. jos kirjoittaminen pysähtyy, ei tarvitse kuin kostuttaa huulia juomassa, niin rupeaa tekemään mieli jatkaa kirjoittamista.

kuuntelin jari tervon koko haastattelun radio suomelta, vaikka tiesin etten kovin paljon enempää voisi tietää hänestä. ehkä nykyisyydestä, kun en ole lukenut kahta uusinta romaania. hänen vastauksensa soittajien kysymyksin olivat hyvin ennalta-arvattavia eli rehellisiä, järkeviä ja loogisia. on hölmöä olla järkevä ihminen, joka voi yllättää vain olemalla epäkäytännöllinen. muut pettyvät. hölmö ihminen pystyy yllättämään positiivisesti olemalla välillä järkevä. olen keksinyt ihmissuhteiden olemuksen.

keskiviikkoiltana sovimme panun ja timon kanssa, että lähdemme pelaamaan trivial pursuitia piika ja renkiin. jos ei lasketa rahan kysymistä, kuulin ensimmäisen kerran, kun kulkuri kysyi jotain. viereisessä pöydässä kulkuriksi itseään nimittävä setä kysyi jotain, kun hän sai tietää mitä pelaamme. kulkurit ovat oppineet, ettei kyselemällä saavuta mitään ellei ole poliisi. lauri tuli myöhemmin mukaan peliin, jota en voittanut eli hävisin. pelin aikana joku sanoi että on viimeinen päivä polttaa tupakkaa baarissa. pummasin timolta tupakan, joka oli ensimmäinen kokonaan polttamani yli kymmeneen vuoteen. siitä tuli pää kipeäksi. panullekaan ei ollut tullut rahaa keskiyöllä, mutta lupasin tarjota yhdet amadeuksessa. muutaman oluen jälkeen lainasin hänelle kaksikymmentä euroa, joista hänkin tarjosi myös timolle.

lauri oli jo lähtenyt kotiinsa. ennen valomerkkiä tuli dave lindholm seuraamme. varmaankin siksi, että olimme viimeiset asiakkaat. olin luullut että hän oli soittanut aiemmin päivällä grand slamin kanssa, joten kysyin tietenkin sitä. hän ainakin oli soittanut omaa tuotantoaan enkä edes kysynyt muiden settiä. olin kiireinen klubille, sillä usein baareihin ei pääse enää tuntia ennen sulkemista. lindholm jäi silti puhumaan kanssamme amadeuksen eteenkin vielä, eikä suostunut lähteä jatkamaan mihinkään. paitsi kotiinsa, jonka selvitimme varmuudella olevan samassa talossa kuin laurin ja panun kämppä. lauri oli joskus nähnyt hänen kääntyvän samalle pihalle. lähtiessä kiitin vielä aino-levystä, jonka syntymisestä lindholm jäi kertomaan tarinoita. siirryin kohteliaasti pankkiautomaatille, ja myös panu ja timo pääsivät lähtemään. aina kaikki vanhat ja humalaiset miehet jäävät suustaan kiinni.

kello oli jo yli kolme, mutta pääsimme klubille. istuin samaan pöytään helin, jounin ja manun kanssa, joista tiesin ennestään vain manun. valomerkki tuli onneksi jo kahden lonkeron jälkeen. jäin hengailemaan klubin eteen ja kuulin jatkoista, joita hieman kaipasinkin. sain siirrettyä itseni samaan porukkaan. jatkot olivat tammelan torin vieressä ja sinne lähtivät myös heli, jouni ja manu. seitsemältä aamulla kävelin kotiin. lähigrillin edessä oli joku lontoolainen vanha mies, jonka kanssa yritin keskustella. hän oli selvinpäin, ei puhunut suomea enkä minä järkeviä. hän toi mieleen tatuoidun lemmy kilmisterin ja oli yksi rasistisimmista ihmisistä joita olen tavannut. naapurista otin mukaan vielä polkupyörän, jonka joku oli hylännyt pusikoon. se oli lukossa ja eturengas rikki, mutta katsoin että lukon saa irrotettua helposti ruuvimeisselillä. ei tullut mieleen, että joku saattaa nähdä jos sen näköisellä pyörällä ajan näillä seuduilla. herättyäni torstai-iltana päätin etten juo enää ikinä.

kesäkuu